Baltic 15

30.5 Kajaani - Muhos

  • Posted on: 1 June 2015
  • By: jaa

Olemme tavallaan käyneet helatorstaisin kiipeilyreissulla Lofooteilla. Tämä Petrin Rovaniemeltä mukaansa saama perinne on tarttunut Emen jälkeen minuun ja sitten suureen osaan Kajaanin pienestä kiipeilyseurasta. Tänä vuonna perinteeseen tuli pari muutosta, toinen helatorstain liian aikaisen ajankohdan tähden ja toinen uusien kallioiden houkuttelemana. Niinpä matkan ajankohta muuttui kesäkuun ensimmäiselle viikolle ja kohde noin puolikkaan Norjan verran etelämmäs Trondheimin seuduille.

Edeltävinä kuukausina osallistujalista sekä retken ajankohta elivät viikoittain, kuten tavallista. Viikko ennen lähtöä, kun ryhmän kooksi oli hiljalleen vakiintunut seitsemän, päätti toiseksi ainoa autovaihtoehto hajota. Niinpä matkalle lähtijät karsiutuivat lopulta kolmeen.

Menneinä vuosina ajopelien koko on hiljalleen kasvanut tavallisesta henkilöautosta pakettiautoon. Pakettiautosta seuraava luonnollinen vaihe olisi ollut isompi pakettiauto, mutta Emen vanhempien ostettua matkailuauton hyppäsimme pari vaihetta yli suoraan isompaan ja hitaampaan. Lähtöä edeltänyt viikko sisälsi paljon sähköongelmien ihmettelyä ja yleistä korjailua sekä huoltamokäynnin ja katsastuksen. Polkupyörätelineen asennuksen jälkeen alkoi auto vaikuttamaan valmiilta, mutta vielä lähtösunnuntaina löytyi läpimärkä lattia apukuskin alta sekä toimimaton vesipumppu.

Vesikanisterien täyttämisen jälkeen lähdimme kuitenkin matkaan puolituntia ennen puoltayötä, kohteena Oulu ja uusi uppopumppu Motonetistä. Yöpaikaksi löytyi P-paikan vanha laajennos joka vei suoraan Oulujoen rantaan pois valtatien melusta.

blog: 

1.6 Muhos - Sorsele

  • Posted on: 2 June 2015
  • By: jaa

Yöpuulle asettuminen oli vähemmän varovaista kuin pakettiauton kanssa. Mikään ei ollut vaarassa tippua ulos, eivätkä kyynärpäät olleet lähellekkään niin lähellä päitä. Minulle varattu sohvapöytäsänky taisi olla lapsille mitoitettu, sillä jalat eivät mahtuneet suoraksi vaikka nukkui sekä yli että poikittain. Yön aluksi vielä asentelimme nestekaasuhälyttimen siinä aamukahdelta.

Nopean aamupalan jälkeen jatkoimme kohti Oulua ja Motonettiä vesipumpun perässä. Itse kauppareissulta tarttui mukaan pumpun lisäksi myös sulakkeita sekä halvin puutarhaletku ja tratti. Moottorin tuuletin tarvitsi ohjekirjan mukaan kaksi 25A sulaketta, mutta niiden paikalta löytyi kaksi palanutta 8A:ta. Vesipumpun asennus onnistui ongelmitta kaupan pihalla. Toimintaa yritettiin testata, mutta säiliössä ei ollut tarpeeksi vettä. Ääntä se kyllä piti, toisin kuin edeltäjänsä.

Kotipizzan jälkeen kului ainakin puolituntia löytää vesipiste TB:n toiselta puolelta. Ehdittiin kiertää rekkatankkia ja katsoa lasinpesupistettä pitkään, ennenkuin vaivauduttiin tarpeeksi pitkälle talon ympäri. Tankin täyttymisen jälkeen vesipumppu toimi mainiosti ja pääsimme jatkamaan matkaa kohti Ruotsia, kahdelta iltapäivällä.

Torniossa pysähdyttiin Prismalle tankkaamaan ja huomattiin samalla että vesisäiliö on vuotanut melkein tyhjäksi pohjan tyhjennysreikänsä kautta. Käytiin ostamassa jäätelöt ja putkimiehenteippiä että saatiin tiivistettyä tappi kunnolla ennen kuin täytettiin vesisäiliö tratin ja puutarhaletkun avulla lasinpesupisteen hanasta. Myöhään menneen yön kunniaksi nukuttiin lyhyet päiväunet. Ennen lähtöä käytiin vielä ostamassa hampurilaistarvikkeet illaksi ja tarkistettiin, että säiliö ei ollut vuotanut.

Ruotsin läpiajoteiksi valittiin ensin E10 Luulajaan, sieltä Älvsbyn kautta 94:ää pitkin Arvidsjauriin ja E45:ttä pitkin Sorselen kautta kohti Östersundia.

Illalla pysähdyttiin kymmenen aikoihin bussipysäkin kokoiselle P-paikalle tekemään ruokaa. Ohiajavat rekat heiluttivat autoa siihen malliin että yöpaikkaa pitäisi vielä etsiä edestäpäin. Auton vessassa käsienpesun yritys johti jälleen yhden vesiongelman löytämiseen, auto alkoi laskemaan alleen ja vauhdilla. Syyksi paljastui meille uusi ominaisuus, boilerin tyhjennysventtiili, joka oli jätetty auki edellisen käytön jälkeen ja aloitti pääastian tyhjennyksen lapolla. Ilmeisesti tätä kautta astia tyhjensi itsensä aiemminkin päivällä. Muiden ongelmien selvittelyn yhteydessä keittiön vesihanalle tapahtui jotain ja sen pumpun ohjauskytkimet jäivät pysyvästi päälle.

Ajettiin vielä muutama kilometri ja löydettiin vanha tien mutka yöpaikaksi, parikymmentä kilometriä ennen Sorselea.

blog: 

2.6 Sorsele - Hell

  • Posted on: 3 June 2015
  • By: jaa

Aamupuuron jälkeisen pienen tutkimuksen jälkeen molempien hanojen kytkimien puuttuvat palaset löytyivät. Pieni viisimillinen lehtijousi joka piti virittää jotenkin takaisin paikoilleen kahden lehdykän päätytappeihin. Pinsettejä ei ollut kenelläkään mukana, pienimmät pihditkin sopivat enemmän naulojen katkomiseen kuin pienelektroniikan korjaukseen. Vaihtoehtojen punnitsemisen jälkeen Valittujen Palojen ensiapulaatikon halpissakset olivat juuri sopivan joustavat uuteen tarkoitukseensa. Kytkimet alkoivat jälleen toimimaan, mutta vettä hana ei pidä vieläkään, vessan hanaa käyttäessä myös keittiö alkaa laskemaan. Radion toimimattomuutta selvitellessään Petri tutki sulakkeita ja moni paljastui huomattavan paljon isommiksi kuin ohjekirjan mukaan pitäisi olla. Vaihdettiin oikeiksi ja seurataan tilannetta. Takaisin tielle kurvatessa sivuovi vielä vilkutti yöpaikallemme hyvästit.

Matkalla nähtiin useitakin pieniä poronvasoja ja yksi hirviemä kahden vasan kanssa, tien yli kirmasi myös yksinäinen metsäkauris. Asuntoautoilijoitakin oli reilusti, niiden vasat olivat piilossa.

Päiväruoaksi paistettiin trangialla ja melkein-wok-pannulla pekonia pihalla ettei rasvata autoa. Tuuli niin pahasti että piti hakea autosta muovilaatikko suojaksi.

Östersundissa käytiin tankilla keskustassa ja Maxi Icassa leivonnaisia hakemassa. Mietittiin ruokapaikkan etsimistä, mutta päädyttiin jatkamaan vaikean parkkeerauksen takia ja etsiä joku pienempi paikka kauempaa.

Pysähdyttiin ruoan toivossa huoltoasemalle, jossa näytti olevan kaikenlaisia kauppoja. Kaupat osoittautuivat vaatekaupoiksi ja ainoa ruokapaikalta kuulostava oli Ala Carte, josta ei saanut selvää menemättä sisään. Läheinen infotaulu onneksi opasti, että vieressä on pieni kaupunki ja pizzeria. Paikan nimi oli Krokom ja sieltä löytyi yhdistetty thairavintola-pizzeria. Tietenkin pelasimme varman päälle valitsemalla pitsat ja veden. Lopuksi omistaja ehdotti että ensikerralla babypizza kun noin paljon otitte mukaan.

Ajoreittimme mutkitteli koko päivän junaradan tuntumassa, eikä tasoristeyksiä matkalla ollut säästelty. Ensimmäinen juna nähtiin kuitenkin vasta Åren jälkeen

Ennen rajaa piti pysähtyä haistelemaan palaneen sähköisen asian hajun lähdettä, mutta ei löydetty mitään sisältä tai ulkoa, ei edes konepellin avauksen jälkeen. 

Toisella pysähdyksellä löydettiin sopivan suojainen levike yöpymiseen. Tänä iltana sängynpidennysjekkuna oli vuorossa patjojen uudelleen järjesteleminen ja ulottaminen vesikanisterien varassa etupenkkien väliin.

blog: 

3.6 Hell - Trondheim

  • Posted on: 4 June 2015
  • By: jaa

Yöllä joku tuli hienolla autolla hävittämään lepopaikan roskalavalle kasoittain lasia, särkemisen äänet tuntuivat jatkuvan loputtomiin. Aamulla tutkimukset paljastivat sen olleen ikkunalasia.

Ilma näytti harmaalta mutta kuivalta, joten päätin vihdoinkin pyöräillä. Seuraava kohde oli 20km päässä, Hell, ja sinne menisi ison tien lisäksi toisella puolen jokea pienempi ja mutkaisempi vaihtoehto. Pyörät olivat saaneet kevyen mustan pinnoitteen, mutta kahvojen ja penkkien pyyhkimisen sekä jarru- ja vaihdetestien jälkeen kaikki tuntui olevan ajokunnossa. Reitti oli melko maltillinen mäkien suhteen kun oltiin laakson pohjalla. Viiden kilometrin jälkeen alkoi satamaan kevyesti.

Sovitulle kohtaamispaikalle saavuttiin molemmat samaa vähän ohi mennyttä reittiä pitkin. Alkuperäinen suunnitelma päivälle oli käydä etsimässä paikallinen iso luola, mutta sade ja täysi epätietoisuus luolan sijainnista muuttivat suunnitelmia. Jatkettiin siis kohti Trondheimiä.

Sopivalla moukantuurilla löydettiin ostoskeskus ja sen hyvä parkkipaikka kaupungin laitamilta. Pienen kiertelyn jälkeen palattiin autoon hyödyntämään Burger Kingin avointa wlania jotta saatiin tietoon Norjan kruunun kurssi. Kierreltiin vielä vähän ja syötiin Burger Kingissä. Paikallinen lehti ennusti seuraavaksi kolmeksi päiväksi sadetta.

Päätettiin lähteä polkupyörillä katsomaan keskustaa, koska asuntoautolla on ikävä etsiä parkkipaikkaa. Pyöräteitä ja -kaistoja oli reilusti, osa matkaa ajeltiin autojen kanssa. Keskustassa lukittiin pyörät hienon pankin eteen ja lähdettiin kiertelemään kaupunkia. Keskiaikaisen kivisen katedraalin julkisivu oli täytetty kymmenillä patsailla ja oli muutenkin äärimmäisen koristeellinen. Viereinen arkkipiispan linnoitus oli hieman pelkistetympi. Sotamuseoon oli ilmainen sisäänpääsy joten kävimme tutkimassa miten Norja-Tanska on sotinut Ruotsin kanssa vuoristossa. Kirpputoreja alkoi löytyä hieman sivummalta vanhoista sataman viereisistä puutaloista. Paluumatkalla autolle käytiin etsimässä uimahallin luota parkkipaikkaa. Pyöräretken pituudeksi tuli 12 km.

Hyvin tiedusteltua reittiä pitkin uimahallille ajellessa katseltiin kummallisesti kärryn takalaidalle melkein 45 asteen kulmaan lastattua kaappia. Pian kaappi alkoikin piirtää valkeaa viivaa tiehen ja pysähtynyttä kuljetusta ohittaessa nähtiin kuskin paikalla täti suu auki, katsomassa taaksepäin munkki kädessään. Uimahallissa oleiltiin pari tuntia, laskettiin liukumäkiä ja lilluttiin porealtaissa. Ja puhdistuttiin. Liukumäet oli kivat, mutta vesiputoussuihkut melko mitättömät.

Uinnin jälkeen iltakahdeksan aikoihin lähdettiin jatkamaan matkaa kohti etelää. Keskustassa ei haluttu nukkua eikä keksitty suurempia syitä pysyä Trondheimissä toista päivää. Ennen kaupungista poistumista piipahdettiin vahingossa vielä kaupassa kun E6:lle liittymisen opasteet olivat hieman puutteelliset. E6:lla oli puolisenkymmentä automaattista tietullia, joitten hinnat vaihtelivat 8-34 NOK välillä. Mitään maksukoppeja ei ollut, Autoliiton kirjan mukaan lasku seuraa auton omistajalle postissa.

Yöpymiseen sopivia levikkeitä ei meinannut löytyä enää, No Camping -kylttejä taas huomattavasti enemmän kuin alkumatkasta. Meidät hieman hullusti ohittaneen auton pysäytti vielä hullummin ohittanut salapoliisi. Matkalla pysähdyttiin levikkeellä lämmitetyssä ja tuuletetussa vesivessassa, sielläkin luki kohteliaasti että jatkahan matkaa, elä nuku täällä. Lopulta yöpaikka löytyi saksalaisten vierestä vähän kauemmas tiestä vievällä kääntöpaikalla.

blog: 

4.6 Trondheim - Åndalsnes

  • Posted on: 5 June 2015
  • By: jaa

Aamulla Petri ja Eme hyökkäsivät etupenkeille ja lähtivät ajamaan kohti vesivessoja, kun vielä olin peiton alla. Luksuslevikkeellä aamupuuroa keitellessä katsottiin, kun viereisen talon mummo siivosi vessoja lähemmäs tunnin. Jatkettiin matkaa reilu tunti, kunnes muistettiin, että piti tarkistaa öljyt ja pysähdyttiin hetkeksi rauhoittelemaan moottoria. Huomattiin myös, että jätesäiliössäkin on tyhjennysventtiili, joka olisi pitänyt sulkea. Onneksi ei olla kuin lähinnä pesty käsiä.

Päivän suunnitelmana oli ajella Åndalsnesiin, katsella ympärille ja käydä mahdollisesti kävelemässä jossain ylempänä. Tie erosi E6:sta Bodnåsissä ja alkoi pitkän laskeutumisen vuorilta takaisin rannalle. Yhdessä vaiheessa liikennemerkki kertoi seuraavan 17 km olevan jyrkkää alamäkeä, muutenkin valtaosa sadasta kilometristä meni moottorijarrulla.

Maisemat alkoivat hiljalleen muuttua Norjamaisemmiksi, kun vuoret nousivat korkeampina ympärillämme. 
Pysähdyimme design huoltoasemalle, jonka info-taulusta kävi ilmi, että olimme Trollveggenin juurella. Läheltä löytyi myös hautakivi, jossa listattiin vuorelle kuolleet kiipeilijät ja basehyppääjät, suomalaisia edusti -85 Jari Mynttinen. Aseman sisällä taulut kertoivat, että ryhmä brittejä kiipesi ensimmäisen nousun vuonna 1958 ja tämä herätti mielenkiinnon aluetta kohtaan. Asiasta oli kirjoitettu kirja ja tehty dokumenttielokuva, jonka olisi voinut katsoa. Matkamuistomyymälästä ei löytynyt Emen kokoista norjapaitaa.

Asuntoauto jätettiin jälleen parkkiin keskustan läheisen kaupan pihaan ja lähdettiin pyörillä tutkimaan. Pieni paikka, joka tuntui vielä pienemmältä, kun keskusaukio oli remontissa. Joka paikassa puhuttiin Raumasta, oli Raumarockin järjestelytoimistokin. Käytiin syömässä Mama Rosassa, olisi ollut pizzaa, vaan kaikki päätyivät tilaamaan muuta.

Takaisin pyöräiltiin eri reittiä ja katseltiin lähinnä omakotitaloja. Kaikki vaikutti olevan niin märkää, että päätettiin levätä hetki ja jatkaa sitten matkaa. Reittimme palasi noin 100 km samaa tietä takaisin. Mikä tullessa vaikutti alamäeltä, oli hämmentävästi palatessakin alamäki. Auton nopeuskin oli paluumatkalla ainakin 10 km/h nopeampi, kuin tullessa. Risteyskaupungissa pysähdyimme ostamaan pehmikset. Petri ja Eme saivatkin omansa, minä valitsin käydä euroja syövässä vessassa, jonka jälkeen kioski olikin sulkenut sujuvasti 15min etuajassa ovensa. 

Yöpaikkaa etsiessä ohitellaan kolmet eri iltakylvölle menevät traktorit. Auto tuntuu vertyneen vähän joten ohittelukin onnistuu mukavammin. Valtatietä on suoristettu louhimalla ja jätetty vanha metsän ja kallion taakse jäävä osa suojaisaksi levähdyspaikaksi. Yksi rekka on jo paikalla, mutta nehän ei paljoa mekkaloi kuin lähtiessään... Katsellaan vähän ympärille koska on vielä melko aikaista, ympäristössä on lähinnä kauheasti puita ja koski, joka on niin alhaalla kalliossa ettei sinne pääse. 

Autolle palatessa kuullaan, kun rekka käynnistyy ja nostaa kierroksiaan. Tätä jatkuu kymmenisen minuuttia ennen sammumistaan. Jonkin ajan kuluttua sama toistuu. Auton perässä lukee Thermo, eli ilmeisesti kylmäkuljetus. Yöpaikkojen vähäisyyden takia ei kuitenkaan lähdetä etsimään uutta paikkaa. Läheinen kivilouhimo pitää vähän ääntä myös, läheinen koski pauhaa vaimeasti ja yksi junakin menee ohi vastarannalla. Rekan ollessa hiljaa paikalle kaartaa toinen asuntoauto, saa nähdä pysyvätkö koko yötä

blog: 

5.6 Sjoa - Lillehammer - Oslo

  • Posted on: 6 June 2015
  • By: jaa

Aamulla sekä rekka että toinen auto olivat hävinneet. Jatkoimme matkaa kohti Osloa heti kun saimme piilotettua kiipeilyvälineet sängyn alle pois edestä. Matkalla poliisi ohjasi meidät rekkojen punnituslevikkeelle ja tarkasti ajokortin.

Norjapaidan haku jatkui pysähtymällä Sjoassa turistikaupassa. Paitaa ei löytynyt, mutta pullia ja tiramisuleivos kyllä. Kauppakeskuksen yhteydessä oli myös poliisiasema.

Lillehammerissa pysähdyimme jälleen kaupungin ulkopuolella ostoskeskuksessa. Lyhyen kierroksen ja vessojen jälkeen päädyimme McDonaldsiin ja sen terassille koska sää oli aurinkoinen ja lämmin.

Osloa lähestyessä kello alkoi olla puoli neljä ja vastaantulijoiden virta hiljalleen pysähtyvä kaikilla kolmella kaistalla. Kaarsimme huoltoaseman pihaan etsimään leirintäaluetta ja reittiä sinne. Kohde löytyi läheltä keskustaa, mutta kaikki reitit sinne suuntasivat kohti pahinta ruuhkaa ja sisälsivät melkoisia ryhmittymispiruetteja. Käytettiin varalta sekä puhelimen että tomtomin opasteita. Suuren osan matkasta koko liikenne seisoi tai ryömi eteenpäin kävelyvauhtia. Kymmenen kilometrin ja yhden tunnin jälkeen pääsimme ulos suurilta teiltä ja lähdimme kipuamaan pitkää rinnettä ylös. Leirintäalue löytyi ja tilaakin oli heti kun ostimme Camping Keyn. Kokonaishinta jäi alle puoleen kylpyläkäynnistä.

Leirintäalueella näkyi vaikka sun minkälaisia laitteita. Yksi yllätyssuosikki viidellä edustajalla oli pakettiauto nostettavalla telttakatolla. Kahdeksan metrisiä asuntovaunuja löytyi kolme ja yhden valtavan asuntoauton näimme synnyttävän pikkuauton.

Auton tasaamisen jälkeen purimme pyörät ja suuntasimme turistikartan kera kohti keskustaa. Pyöränmittarin mukaan jyrkkää alamäkeä oli kaksi kilometriä, Eme yksivaihteisellaan odotti jo innolla paluuta. Keskustaan kulki jälleen pyöräkaistoja, olisivat mukavampia jos olisi varma suunnastaan ja väistämissäännöistä. Pyörät lukittiin poliisiaseman eteen oopperatalon viereen.

Keskustassa käytiin UFF:n myymälässä, turistikrääsäkaupassa ja katselemassa tuomiokirkkoa. Ihmisiä oli liikkeellä väisteltäväksi asti ja katusoittajat, -tanssijat sekä kerjäläiset olivat apajilla. Pyörähdettiin ottamassa kuva kuninkaanlinnan pihalta keskustaan päin ja lähdettiin valikoimaan ruokapaikkaa. Päädyttiin kiinalais-thai-sushille.

Paluumatka oli oletettua miellyttävämpi parin oikopolun ansiosta. Nousun määräähän ne eivät vähentäneet mutta talutusmatkaa kyllä. Kokonaismatka pyörillä tänään oli 9 km. Kävin vielä itsekseni tutkimassa läheisen puiston taide- ja näköalakierroksen ja pääsin polkemaan ylös melkein kokonaan uudelleen.

Iltasuihkukortin lyhyys jätti Emen kuulemma vähän saippuaiseksi. Tällä varoituksella, ja lyhyillä hiuksilla, Petrille taas jäi reilustikin aikaa yli. Säästin oman suihkuni aamuun. Illalla naapurivankkureitten omistajat savuttivat grilliä sytyttäessään koko tiennoon useita kertoja ja toinen seurue lauloi kitaran kanssa huoltotalon kuistilla.

blog: 

6.6 Oslo - Malmö

  • Posted on: 7 June 2015
  • By: jaa

Keskiyöllä havahduin ulkoa kuuluneeseen pamahdukseen ja rätinään, joku ampui kaksi ison ja kalliin näköistä rakettia. Näyttivät olevan sen verran sivussa ja matalalla että joku kaupungista taisi olla syyllinen. Aamulla eilinen hyvä ilma oli mennyttä ja sade oli kastellut täysin etupenkin vuotoa keräävän pyyhkeen. Päädyimme hävittämään vanhan maidon paistamalla lettuja huoltorakennuksen keittiössä. Uusien hienojen keraamisten levyjen teho ei tahtonut riittää kylmässä joten koko paisto-operaatio kesti ja kesti. Lopulta hoksasimme käyttää kantta ja se palautti sihinän pannulle.

Kaupungista poistuminen sujui paljon jouhevammin kuin saapuminen. Ruuhkaa ei ollut vaikka autoja liikkui edelleen paljon. Olin pakkaamassa takkeja kaappiin että näkisin ulos, kun Petri joutui jarruttamaan voimakkaasti viereisellä kaistalla tapahtuneen peräänajon vuoksi. Onneksi tavarat sekä kaapin laita olivat tukevasti kiinni.

Matkaa päivälle oli pitkästi, Oslosta Malmöön. Alkumatkasta oli sumua, välistä vähän sateli, mutta loppupäivän paistoi aurinko. Rajalla oli sillan tietulli, joka hoitui luottokortilla tökkäämällä, ei kysellyt edes koodia. Pysähdyttiin syömään Håbyssä lihapullat Rasta-ravintolassa, Eme tilasi pekonia ja sai lätkän joka piippasi kun annos oli valmis. Yritettiin etsiä autoon sulaketta jotta saataisiin ladattua tietokonetta hupiakusta, mutta useankaan pysähdyksen jälkeen ei sopivaa löytynyt, huoltoasemilla oli enemmän paistopisteitä kuin auton osia. Myöhemmin löydettiin Biltema, todettiin ettei niin pienikokoista ja suuritehoista sulaketta taida ollakkaan. Ostettiin kiertotieksi suoraan kenkiin tuleva tupakansytytin ja voitiin käyttää invertterin omaa sulaketta.

Petri ajoi koko matkan, minä lähinnä nukuin, luin, nukuin ja luin. Näkivät yhteensä kymmenen kuollutta mäyrää ja yhden elävän metsäkauriin pellolla. Maasto alkoi tasoittua jo Norjan puolella tasaiseksi pelloksi ja Ruotsissa tietkin suoristuivat ja pellot laajenivat.

Aamulla suunnitelmana oli leirintäalue, mutta illalla kuitenkin etsiydyimme pienemmälle kylätielle etsimään pysäkkiä. Sopiva levike löytyikin, oikein esitetaululla varustetusta kulttuurimaisemasta. Alhaalla pellolla laidunsi lampaita ja meren yli oli näköyhteys Tanskaan. Keskiyöllä nähtiin vielä isompi ilotulitus kuin edellisenä yönä, isompi kuin Kajaanissa on ollut viime vuosina. Sydämenmuotoisista raketeista päätellen häät.

blog: 

7.6 Malmö - Kööpenhamina - Billund

  • Posted on: 8 June 2015
  • By: jaa

Aamun hampaanpesun yhteydessä ovesta syljeskellessä löydettiin sivuovesta uusi salpa aivan alalaidasta. Sillä saa oven takalukkoon, mutta vain jos ei liian kovasti nykäise. Pikaisen aamupalan jälkeen kurvattiin vielä läheiselle Shellille pikavisiitille, ennen siirtymistä seuraavaan maahan. Ruotsista Tanskaan vievä silta maksoi 104e, koska oltiin yli 6 metriä pitkällä matkailuautolla liikkellä. 19 kilometriä pitkän siltaosuuden jälkeen tie sukelsi veden alle ja jatkui 8 kilometriä pitkänä tunnelina.

Kööpenhaminassa harhailtiin auto parkkiin laitakaupungille ja jatkettiin pyörillä keskustaan. Pyörällä liikkuminen toimi hyvin, oli jopa jouhevampaa ajella kuin Oslossa. Pyörät jätettiin parkkiin keskustan tivolin viereen ja jatkettiin jalan ilman turistikarttaa kohti suurinta ihmismassaa. Päädyttiin kävelykadulle. Vaikka oltiin liikkeellä aikaisin sunnuntaina, olivat kaikki tarvittavat turisteja kiinnostavat kohteet auki. Tanskassa kerta oltiin niin käytiin katselemassa Legoja lelukaupassa. Syömään mentiin kiinalaiseen buffettiin.

Ruoan jälkeen tutkittiin pitkä kävelykatu loppuun ja löydettiin kuninkaan kesähupilinnaa ympäröivään puutarhaan. Tanskalaiset olivat leikanneet täyskokoisista puista kahdeksan metrisen pensasaidan. Linnaan olisi voinut ostaa pääsylipun, mutta jatkettiin matkaa. Joka paikassa oli valtavasti pyöriä, päärautatieasemalla varsinkin. Syötiin jäätelöt / sorbetit vielä ennen autolle paluuta.

Pyörillä meitä odotti ilmeisesti voimapihdeillä katkaistu vaijerilukko, sekä pyörät täysin paikalla ja kunnossa. Ilmeisesti varkaat olivat nähneet vain toisen lukon jolla kaikki kolme pyörää oli kytketty yhteen, mutta eivät jämerää rungon ja telineen väliin hyvin sijoitettua U-lukkoa. Paluumatkalla ostettiin paksu ketjulukko menetetyn tilalle. Pyöräliikettä ei tässä kaupungissa tarvinnut etsiä kauaa.

Autolle palattuamme lähdimme suunnitelman mukaisesti maan vastalaidalle Koldingiin yöksi, 230km. Matkalla muistettiin että unohdettiin etsiä merenneitopatsas. Vastaantulijoille iski sunnuntain puoli viiden ruuhka ja liikenne pysähtyi täysin hetkeksi, meidän suuntaan ei ollut ongelmia. Jouduttiin maksamaan toisenkin sillan käytöstä, ~50e tällä kertaa.

Karttaa tutkiessamme ja sinne merkatuille 61 m ja 131 m huipuille naureskellessamme löydettiin Legoland 30 km päästä päivän kohteestamme. Jonkun kilometrin mittaisen mietiskelyn jälkeen  päädyttiin suuntaamaan sinne, sillä alkuperäisessä kohteessamme ei ollut oikeastaan mitään mielenkiintoista. Leirintäalue löytyi aivan landian vierestä, Lego teemainen sellainen. Tiskillä kertoivat että kerta on näin myöhä ja olette vain yhden yön niin tulkaa tunnin päästä uudestaan niin saatte quickstop hinnan, eli 120 DKK 320 DKK sijaan. Quickstop kuulemma on heillä 21:00-09:00 välinen pysähdys.

Leirintäalueen ulkopuolisella parkkipaikalla oli 30min aikaraja, joten lähdimme tiedustelemaan itse Legolandin aukioloa, hintoja ja parkkeerausta. Kaikki puiston parkit vaikuttivat maksullisilta, mutta viereisen Lalandin, joka mainosti itseään vesipuistoksi, parkkipaikan opasteissa sanottiin ensimmäisen tunnin olevan ilmainen. Niinpä ajelimme sinne ja kävelimme Legolandin porteille. Itse puisto oli jo kiinni, mutta hinnaston mukaan sisäänpääsy oli lähemmäs 50e. 

Aikaa oli vielä kulutettavana joten kävelimme tutkimaan Lalandin hinnastoa. Sisään astuessamme yllätys oli melkoinen, kun laitos paljastui sisäliikuntapuistoksi. Sisäänpääsy oli ilmainen, ainakaan kukaan ei kysellyt mitään, mutta kaikki aktiviteetit piti maksaa yksitellen. Valtavan hallin sisään oli rakennettu mutkitteleva käytävä, jonka varrelta löytyi trampoliineja, keilarata, tenniskenttä, kiipeilyseinä, ravintoloita, pelihalli (missä pelataan kolikoilla ja voitetaan lippuja joilla saa palkintoja) ja lopulta itse uimahalli. Koska oli sunnuntai ja viimeinen tunti ennen sulkemista, oli paikka hiljainen ja aavemainen. Kierreltiin aikamme ja lähdettiin takaisin leirintäalueelle.

Itse leirintäalue oli loistava, suihkut ilmaiset ja vielä elukoitten taputtelupuisto aaseilla ja vuohilla. Ympäristöön oli ripoteltu legoista kasattuja eläinpatsaita ja lapsille oli vielä iso pomppulinnatyyny. Nettikin oli ilmainen.

Suihkussa käynti ei onnistunut kenelläkään oikein sujuvasti. Minä lähdin tiskien ja suihkuvarusteiden kanssa huoltorakennukselle ja vasta vaatteet heitettyäni huomasin, että unohdin shampoon. Katsoin kaipaavasti astianpesuainetta, mutta siinä oli sen verran pelottavia merkintöjä että puin päälle ja pesin hampaat. Petri saapui paikalle shampoon kera, ja meni minun jo hylkäämään koppiin mutta totesi vaatteet heitettyään että vesi ei lähde päälle millään. Muut suihkut olivat varattuja joten lähdimme etsimään uusia. Löydettiin perhesuihkut, jotka olivat pieniä, parilla suihkulla ja pöntöllä varustettuja lukittavia huoneita. Valittiin molemmat omat. Autolla Eme kertoi laittaneensa pukiessaan yöhousut lavuaariin ja sen olleenkin liiketunnistimellinen. Loppuilta meni netissä selvitellessä seuraavia kohteita.

blog: 

8.6 Billund - Lyypekki

  • Posted on: 9 June 2015
  • By: jaa

Pikaisen poistumisen vuoksi aamupuuro keiteltiin sisällä ja syötiin ulkona leirintäalueelta. Puuroa jäähdytellessä ilmaisen langattoman kuuluvilla yritettiin vielä ladata karttoja Tomtomiin. Jonkun vuoden vanhat pohjoismaiden kartat olivat riittäneet tähän mennessä, mutta eivät enää muutaman tunnin kuluttua. Jonkinlainen valtava paketti saatiin ladattua, mutta laitteen muisti oli liian pieni. Alettiin siis harjoittelemaan puhelimen navigaattorin käyttöä rinnalla rajalle asti. Paperikartat kyllä on mukana myös isompien suuntien suunnitteluun, mutta ramppien kanssa ne ovat vähän riittämättömät.

Saksan puolelle päästyämme alkoi olla aika pysähdykselle. Nähtiin moottoritien varressa huoltoaseman kyltti, mutta kääntymisen jälkeen ei löytynyt lisää opasteita eikä asemaakaan. Pikkukylään mutkittelun jälkeen löytyi kaksi huoltoasemaa, mutta kummallakaan ei ollut vessaa ainakaan asiakaskäyttöön. Kiemurreltiin lopulta takaisin päätielle. Joidenkin kilometrien jälkeen vastaan tuli ihan oikea usean rekankin majoittava P-paikka vessalla. Sosiaalinen rekkamies valitteli vessojen epäsiisteyttä ensin saksaksi ja vaihtoi sitten kielen englantiin, kun huomasi ettei Eme ymmärtänyt.

Perillä Lyypekissä oltiin kahden aikoihin, majoituttiin leirintäalueelle "Campingplatz Lübeck-Schönböcken". Matkaa vanhaan kaupunkiin näytti olevan noin 3,5km suuntaansa ja sääkin oli aurinkoinen. Otettiin siis pyörät alas telineeltä ja lähdettiin polkemaan. Pyörä/jalkakäytäviä oli ihan hyvin ja liikennekin otti meidät ja muut pyöräilijät huomioon.

Pyörät lukittiin vanhan kaupungin laidalle joen kaiteeseen. Ensimmäisenä tavoitteena oli löytää ruokaa, kun alkoi olla jo myöhä sen suhteen. Löydettiin Saksalle tyypillinen kebab-paikka, jossa lihat pyörivät vartaalla pystyssä olevassa kaasugrillissä. Itse lihakin on vähemmän jauhelihamaista. 

Päivän seuraavat tavoitteet olivat kangas-, metsästys- sekä puhelinkauppoja. Käveltiin pitkin kävelykatua ja katseltiin vanhoja punatiilitaloja ja pienoismalleja vanhoista jo puretuista. Pieni jäätelöpallo maksoi 1€, ostettiin myös Hollantilaisia mansikoita ja kirsikoita. Kangaskauppa löytyi lopulta, mutta siellä ei ollut haettua maastokangasta. Metsästyskauppaa ei löytynyt osoitteesta huolimatta. Puhelimia kauppasivat lähinnä operaattorit kytkyllä tai käytettyjen myyjät. Käytiin vielä ottamassa kuva toisesta vielä jälkellä olevasta, tosin varsin vinosta, vanhan kaupungin valtavasta punatiilisestä porttitornirakennuksesta.

Pyörät olivat säilyneet ongelmitta ja paluumatka leirintäalueellekkin meni jouhevasti. Kokonaismatkaksi tuli vähän reilu yhdeksän kilometriä. Ei ollut vielä kovin myöhä, joten kävin yksinäni uudella kierroksella tutkimassa turistikarttaan merkittyjä potentiaalisia ostoskeskuksia. Löytyi marsipaanitehtaanmyymälä ja kaksi ostoskesḱusta. Myös muutamia lehmiä ja hevosia. Iltapalaksi riitti valtavien kebab annosten jälkeen kevyt tee-iltapala

blog: 

9.6 Lyypekki - Berliini

  • Posted on: 10 June 2015
  • By: jaa

Leirintäalueella oli paljon suomalaisia (autoja) ja eläkeläisiä. Keiteltiin taas aamupuurot ennen lähtöä ostoskeskuksille. Citti-park oli pahasti keskeneräinen, urheiluliikkeessä oli yksi seinä kasattu cyprokin jäämäpaloista, yläkertaan meni liukuportaiden lisäksi rakennustelineiden portaat. Toys'R'us näytti olevan valmis mutta sisäänkäynnin tukkivat sähkömiehet tikkailla.

Media Markt oli Verkkokauppa.comin tapainen valtava elektroniikkakauppa, mentiin sinne etsimään Emelle puhelinta. Pitkän kiertelyn jälkeen päätyikin Petri poistumaan kaupasta ensimmäisen itse ostamansa puhelimen kanssa (Moto E 2nd gen). Maksaessa saksalaiset yllättivät kun kortti ei kelvannutkaan, vaan piti maksaa käteisellä. Saksan hintataso oli noin 90snt halvempi kuin Suomessa. Mentiin Petrin kanssa sohville avaamaan uutta lelua paketistaan sillä välin, kun Eme kävi ostamassa Marzipankrans-pullan onnistuneesti saksan kielellä.

Kun puolet pullasta oli syöty autossa, siirryttiin kilometri etelämmäs Plaza-centeriin. Kyseessä oli paljon pienempi ja vanhempi ostoskeskus, josta löytyi myös ilmainen wifi. Aluksi jäätiinkin tutkimaan uutta puhelinta ja Eme lähti pian kiertämään kauppoja. Löysi ison lelukaupan ja haki meidätkin sinne. Itselle löysin Carcassonnen, saksaksi kylläkin. Tässä pelissä kieli onneksi on vain säännöissä, jotka löytyivät paremmalla kielellä kätevästi netistä.

Ruokakojut olivat ryhmittyneet kätevästi kasaan, joten kaikki saivat valita mieleisensä toimittajan. Petri valitsi jälleen kebabin, minä ja Eme aasialaisen nuudelikojun, jonka kassa ei puhunut englantia. Annokset olivat kaikilla suuret, Petrillä lähinnä salaatista. Vessan eteisessä istui setä vahdissa, seinällä oli kaikenlaisia automaatteja.

Ruoan jälkeen lähdettiin varustautumaan Puolan varalta ruokakauppaan. Petri keräsi samalla tuliaisia työpaikalleen. Valikoimassa oli lihaa runsaasti, oma lihatiski makkaralle sekä hyllyllinen kuivamakkaroita lämpimässä. Puurovalikoima oli sangen heikko, mutta mysliä löytyi senkin edestä. Alkoholipuolikin oli laaja. Itselle löydettiin meetwurstimatoja, puolimetrisiä sentin leveitä lattanoita makkaroita.

Vietiin ostokset autolle ja pohdittiin jatkoa, kello alkoi olla jo kolme. Päädyttiin vielä palaamaan netin äärelle tutkimaan tulevia leirintäalueita. Ostettiin vielä varalta jäätelöt ennen matkan jatkamista.

Koko päivä oli hukkunut jonnekkin ja löydettiin itsemme keskeltä työmatkaliikennettä. Autoja kyllä oli hyvä määrä, mutta liikenne ei takunnut, ainakaan meidän kulkureitillä. Moottoritiellä alkoi poliisien maijoja tulla vastaan kummastuttavan paljon. Ajelivat melkein kymmenen auton jonoissa ja yhteensä matkan aikana niitä tuli valehtelematta reilut puolensataa.

Berliinin viereiselle leirintäalueelle saavuimme illalla puoli kymmeneltä. Viimeiset kolme kilometriä kaartelivat yöksi parkkeerattujen rekkojen välissä ja ylittivät moottoritienkin. Opastukset koko paikkaan olivat vähän puutteellisia ja sama ongelma jatkui vielä alueellakin. Keskelle aluetta piilotettu vastaanotto oli mennyt kiinni viideltä, seinässä luki että ilta-aikaan kyselkää alueen ravintolasta. Ravintolan löydyttyä todettiin sen olevan kiinni. Lähdettiin siis pois ja parkkeerattiin rekkojen perään.

Iltanakkeja paistaessa huomattiin aukinaisen ikkunan ulkopuolella pieni kettu. Hivuttautui varovasti lähemmäs ruokaa kerjääväisen oloisena, ehkäpä rekkamiehet olivat ruokkineet sitä. Ikkunaa suuremmaksi avatessa karkasi läheisen puuntaimen taakse, mutta pian hivuttautui varovaisesti lähemmäs. Pienen kuvaussession jälkeen malli kyllästyi ja jolkutteli eteenpäin kun maksua ei kuulunutkaan. Illan lopuksi vielä opeteltiin pelaamaan Carcassonnea.

blog: 

Pages