Baltic 15

10.6 Berliini - Varsova

  • Posted on: 11 June 2015
  • By: jaa

Suurin osa rekoista jatkanut matkaansa ennen kuin heräsimme. Pari oli vielä jäljellä ja uusia tuli muutama ennen kuin ehdimme etenemään kohti Puolaa ja Varsovaa. Matkaa päivälle tulisi reilu 500 kilometriä, mutta Autoliiton sivujen mukaan sen pitäisi olla hyvää uutta moottoritietä, 2012 jalkapallon kisoja varten rakennettua. Saksan puolta oli jäljellä noin 70 kilometriä ja pysähdyimme enää vain vessalevikkeellä.

Puolassa kurvasimme ensin huoltoaseman pankkiautomaatille paikallisen valuutan perässä, ihan vain varmuuden varalle. Matkalla oli tietulleja neljä, osassa otettiin vain napilla lippu, osassa maksettiin edellinen lippu ja osassa vain suoraan maksettiin sisäänpääsystä. Puoleen väliin matkaa 2/3 liikkujista oli rekkoja, sen jälkeen pikkuautojen osuus hiljalleen lisääntyi. Koko matkan ajan raskasta liikennettä oli liikenteessä paljon. Syömässä kävimme levikkeelle rakennetussa McDonaldsissa, ruokaa sekä ihmisiä liikkui paljon, oli sekä pukuihmisiä että koululaisia muiden turistien lisäksi.

Varsovaan saapuessa alkoivat tietyöt ja kauhea ruuhka. Ajo kaupungin läpi kesti tunnin, vaikka matkaa oli vain 12 kilometriä. Jouduimme vaihtamaan kahdesti reittiä, kun liittymä oli remontissa, emmekä osanneet lukea kiertotien opasteita ollenkaan.

Lopulta löysimme kuitenkin Camping Wok -nimiselle leirintäalueelle. Portti oli kiinni ja kun kävelimme alueen baarin puolelta sisään, sanoi vastaanoton tyttö ohi juostessaan, että käykää katsomassa onko tilaa, tuli iso ryhmä ja on kiire. Tarkastimme tilanteen ja tilaa löytyi, suomalaisen parin naapurista. Vastaanotto heilahti paikalle, kertoi että avaa portin, tehkää checkin sitten myöhemmin. 

Ajeltiin parkkiin, vähän saksalaisia tukkien, ja lähdettiin etsimään mitä palveluita paikalla on. Alue paljastui kodikkaan pieneksi ja kunnoltaan hyväksi paikaksi. Hintaa oli hiukan enemmän kuin aiemmissa, mutta tiloissa oli ravintola/baari ja suihkut eivät maksaneet. Esitteiden mukaan myös linja-autoyhteys kaupunkiin oli hyvä.

Pitkän, puhtaasti ajoa sisältäneen päivän vuoksi päätimme majoittua kahdeksi yöksi. Kerkeämme vierailla kunnolla Varsovan keskustassa ja muutenkin pitää välipäivän autolla ajamisesta. Checkinin jälkeen kävimme vielä iltakävelyllä korttelin ympäri ennen suihkussa käyntiä.

Illalliselle menimme alueen ravintolaan, josta tilasimme grillattua puolalaista makkaraa ja ranskalaisia. Makkaroita tuli kaksi normaalin grillimakkaran kokoista per annos ja ne muistuttivat sekä maultaan että koostumukseltaan paljolti Wilhelmiä. Ruoan hinta näyttää olevan Puolassa ylipäätään selvästi alhaisempi kuin Suomessa.

blog: 

11.6 Varsova

  • Posted on: 12 June 2015
  • By: jaa

Aamupuuroa aloitellessa huomattiin, että kaasu oli loppunut yön aikana. Tähän oltiin onneksi varauduttu ja varakaasupullon vaihdoksen jälkeen jääkaappi saatiin taas päälle. Päivän suunnitelmana oli mennä bussilla keskustaan, katsella ympäriinsä ja käydä etukäteen netistä löydetyissä kaupoissa. Leirintäalueen checkinin yhteydessä antamassa lapussa oli selitetty tärkeimmät asiat ihan suomeksi. Yksi näistä oli meno julkisella liikenteellä keskustaan, sekä bussin aikataulu.

Bussiliput sai ostettua leirintälueen vastaanotosta, suunnilleen 1.10 €/kpl, 75 minuutin aikana saa vaihtaa bussia leimauksen jälkeen. Käveltiin pysäkille pari minuuttia aikataulun jälkeen, siellä odotelleiden naapureiden mukaan ei vielä bussia näkynyt. Ilmeisesti koko bussi oli jäänyt välistä, koska seuraava tuli ajallaan heti puolen tunnin päästä.

Liikenteessä oli jälleen kauhea ruuhka ja matkaan kului tunti, vaikka sen olisi pitänyt ohjelapun mukaan kestää 30 minuuttia. Raitiovaunulla olisi voinut jatkaa vielä matkaa, mutta bussissa oli niin ahdasta, että käveltiin pari viimeistä kilometriä pitkin siltaa.

Kello alkoi olla jo lähempänä puolta päivää, eli ruokaa piti etsiä. Laskeuduttiin sillan, tai neljännen kerroksen korkeudelle korotetun valtatien, alle. Nelikaistaisen katoksen alle, sillan jalkojen väliin, oli rakennettu pitkä ja kapea keskittymä kauppoja. Syötiin kaksi pizzaa kolmestaan yhden jalan vieressä, kahden tien välissä. Hyviä ja rapeita, juomavesi tuli jäiden ja sitruunan viipaleiden kera.

Kaupunki alkoi nousta ja sillan alus näyttää epämääräisemmältä. Noustiin juna-aseman läpi takaisin katutasolle, samaan aikaan kun laiturille saapui Minskin juna. Vaikka passit olivatkin mukana ja leirintäalue varmasti olisi säilyttänyt autoakin, ei lähdetty seikkailemaan idemmäs.

Varsovan vanha kaupunki oli tylsempi kuin matkan edelliset vastaavat. Ainakaan eteläpäässä ei ollut kävelykatua ja kaikki talotkin näyttivät uudemmilta. Oltiin kaivettu netistä pitkä lista kaupoista jotka pitäisi etsiä ja ne olivat tietenkin kaukana toisistaan. Sääkin oli retken lämpimin ja aurinko paahtoi melkein pilvettömältä taivaalta. Päivän aikana ainakin yksi mittari näytti 27 astetta.

Ensimmäisenä suunnattiin kohti yliopiston kirjastoa, nähtiin matkalla Kopernikuksen patsas. Itse kirjaston aula paljastui pieneksi ostoskeskukseksi, mutta melko moni kauppatiloista oli tyhjänä. Itse etsittyä kauppaa ei löytynyt mistään. Seuraavaksi jatkettiin kangaskauppaa kohti, parin kilometrin päähän. Matkalla kuumuudessa ostettiin isot pehmikset ja syötiin ne puiston varjossa. 

Lähempänä kohdetta vaihdettiin suurpiirteisestä paperikartasta puhelimen opastukseen ja käveltiin monta isoa korttelia lisää. Perillä huomattiin, että mentiinkin metsästyskaupan osoitteeseen, mutta eipä ollut kauppaa siellä. Palattiin kangaskaupan osoitteeseen, mutta ei löydetty sieltäkään mitään. Seuraavat haetut kaupat olivat huomattavasti kauempana, joten päätettiin antaa niiden olla.

Selvitettiin tiemme valtavaan viisikerroksiseen ostoskeskukseen. Pitkän kiertelyn jälkeen ei löydetty muuta kuin kännykän laturi. Ihmisiä meni melkein katkeamattomana virtana rullaportaissa ja naistenvessassa oli kuulemma 30 henkeä ja kuusi pönttöä, eikä muuta tuuletusta kuin koko ajan käynnissä oleva käsien kuivauslaite. Yritettiin ostaa limpparia automaatista, vaan ei ymmärretty miten sille annetaan rahaa.

Siinä seitsemän aikoihin lähdettiin palailemaan takaisin. Käveltiin silta taas, kun haluttiin etsiä ruokaa. Alikulkutunnelista löytyi spagettia pahvirasiaan myyvä kioski. Pihalla portailla ruokailun jälkeen, ostettiin joku litra mansikoita puulaatikossa. Bussi tuli ajallaan, paluumatkalle ei ollut enää ruuhkaa, joten matka kesti vain 19 minuuttia. Ilta meni autoa tuuletellessa ja järjestellessä

blog: 

12.6 Varsova - Kaunas

  • Posted on: 13 June 2015
  • By: jaa

Heräsimme autoliiton kirjan pelottelemina jo kahdeksalta pakkailemaan autoa, matkaa Puolan Varsovasta Liettuan Kaunasiin olisi 390km ja teiden kunto epäilyttävä. Pääsimmekin matkaan jo ennen yhdeksää.

Varsovan keskustan, ja yleensä koko Puolan, liikennejärjestelyt olivat vajavaiset automäärään nähden. Kaikilla kaistoilla oli kokoajan tungosta niin, että ympärilleen sai katsoa tarkasti ennen käännöksiä ja kaistan vaihtoja. Onnistuimme ajamaan vielä ohitse oikeasta liittymästä, kun niitä oli niin lähekkäin peräjälkeen. Jouduimme siis tekemään ylimääräistä mutkittelua, jotta pääsimme oikealle tielle. Puhelimen puhuvasta opaskartasta oli jälleen hyötyä.

Muutaman kymmenen kilometrin päässä keskustasta tie ahdistui yksikaistaiseksi. Rekat ohittelivat toisiaan ja pikkuautot pyrkivät ohi kaikista muista tiellä liikkujista, oli edessä suora tai mutka. Tilan antaminen ohitukselle oli hankalaa huonokuntoisten pientareiden takia. Autoliiton sivuston viimekesäisen kirjoituksen perusteella valitsimme tien Lomzan kautta, piti kuulemma olla vähemmän rekkaliikennettä ja muutenkin turvallisempi. No, se toinen reitti olisi varmaan ollut sitten todella epäilyttävä. Tie oli entistäkin kapeampi ja huonokuntoisempi, rekkoja oli liikenteessä runsaasti.

Liettuan puolelle päästyämme tie jatkui edelleen kapeana. Vähän rajan jälkeen oltiin melkein joka risteykseen lisätty erityisen vaarallista tieosuutta ilmoittava liikennemerkki, jossa on kolmion sisässä musta pallo. Ulkona aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta ja autossa lämpötila alkoi kohota tukalaksi ikkunoiden raottamisesta huolimatta.

Perillä Kaunasissa puhelin näytti reitiksi pienen soratien, joten kurvattiin liikenteeltä suojaan läheisen rautakaupan pihaan selvittelemään tilannetta. Käytiin tarkastamassa reitti kävellen, ja todettiin, että väärin meni laitteella, risteyksen takana sulkuviivojen suojaamana on oikea risteys.

Aurinko paahtoi täydellä terällä ja lämpöä oli yli 25. Petri ja Eme lähtivät tutustumaan kaupunkiin respan hyvien karttojen perusteella. Olisi ollut hyvin merkitty vajaan viiden kilometrin mittainen pyöräreittikin, mutta sähkökiskobussi maksoi vain 70 senttiä. Minä jäin tuulettelemaan autoa ja laiskottelemaan.

Eme: Menomatka paikallisliikenteen bussilla sujui sangen mallikkaasti. Bussi saapui muutaman minuutin odotuksen jälkeen, vaikka emme tienneet edes aikataulua pysäkille tullessamme. Matkalla bussi pysähtyi automaattisesti jokaisen pysäkin kohdalla ja osasimme jäädä kyydistä oikealle pysäkille heti vanhan kaupungin laidalle.

Suuntasimme ensimmäisenä osittain entisöidylle kivilinnalle, joka sijaitsi niemen nokassa vanhan kaupungin laidalla. Emme kerenneet kävellä montaakaan sataa metriä ennen, kuin Petri havaitsi taivaalla taitolentäjän. Lentokone lensi kuin jättimäisellä vuoristoradalla, syöksyi vuoroin ylös ja alas sekä kieppui ympäri useilla eri tavoilla. Kun maltoimme jatkaa matkaa, törmäsimme seuraavaksi iltarasteja kiertäviin pyörätuolisuunnistajiin. Linnasta itsestään oli entisöity yksi torni ylös asti, ympärillä levittyi raunioituneita muureja ja ruohokenttä.

Jatkoimme matkaa vanhan kaupungin kaduille. Ympärillämme kohosi vanhoja rankennuksia ja useampiakin kirkkoja. Vanhakaupunki oli huomattavasti paremmin säilynyt, kuin Varsovassa. Valitettavasti kaikki pikku putiikit olivat jo sulkeneet ovensa, ravintoloita oli kuitenkin vähän joka puolella. Päätimme kävellä katsomaan jonkun kilometrin päässä olevaa jättimäistä ostoskeskusta, jota leirintäalueen respan poika suositteli kirjautuessamme alueelle. 

Ostoskeskus oli todellakin valtava, kävelimme siellä noin puolitoista tuntia, emmekä onnistuneet ohittamaan edes puolia liikkeistä. Liikkeet olivat pääasiassa vaatteisiin ja ylellisyystuotteisiin keskittyneitä, emmekä jaksaneet käydä monessakaan sisällä. Nälkä alkoi pikkuhiljaa painaa vatsassa, joten nousimme kerrokseen, jossa ravintolat sijaitsivat luisteluradan ympärille kerääntyneinä. Emme kuitenkaan löytäneet niistä mieleistämme pihvipaikkaa. Kun liikkeet alkoivat sulkea oviaan, päätimme, että on aika poistua keskuksesta.

Kävelimme uuden kaupungin keskustan pääkadulle. Näimme useita terasseja, joilla ihmiset joivat enimmäkseen viiniä ja olutta. Vain harvassa näkyi ruokalautasia, joten päädyimme kävelemään takaisin vanhan kaupungin keskustaan etsimään ruokaa. Löysimmekin pian pienen ravintolan, jonka pöydät levittäytyivät mukulakivikadulle ravintolan terassin etupuolelle. Kumpikin sai syötäväkseen erittäin hyvää lihaa ja erilailla valmistettuja perunoita. Illastaessamme ilta pimentyi ympärillämme ja ihmisten ääneet lisääntyivät. Kävelimme pimeässä bussipysäkille ja totesimme meille käyneen tuurin, kerkeäisimme vielä viimeiseen leirintäalueen suuntaan menevään autoon. Emme olleet hoksanneet tarkastaa aikataulua kaupunkiin tullessamme. 

Paluubussissa oli vain vähän väkeä ja osasimme jälleen jäädä oikealle pysäkille parin sadan metrin päähän leirintäalueesta. Aluetta lähestyessämme totesimme kaikkien porttien olevan lukossa ja aidan pari metrinen. Meille ei ollut kerrottu, emmekä olleet huomanneet missään kylttiä, että respan sulkeutuessa koko alue lukittaisiin. Missään rakennuksissa ei näkynyt valoja, eikä portin pielessä ollut ovikelloakaan, joten päädyimme soittamaan Jannen hätiin. Yhdessä tulimme tulokseen, ettei auta muu kuin kiivetä aidan yli. Ylälaidassa tököttävät piikit vähän hillitsivät intoani, mutta kun erään oviaukon kohdalla sai hyvin jalalla tukea kahvasta ja kädet nurkkatolpan päälle, oli ylitys sangen onnistunut. Janne vielä nosti minut ritarillisesti alas, kun rimpuilin mekkopäällä tolpasta roikkuen. Petri kiipesi sangen helposti aidan yli omatoimisestikin.

Ilta päättyi lämpimään kaakaoon ja peseytymisiin, pimeä yö oli edelleen lämmin.

blog: 

13.6 Kaunas - Riika

  • Posted on: 14 June 2015
  • By: jaa

Aamu aloitettiin nakkimunakkaalla, kun hoksattiin ettei kotoa tuotuja munia ole käytetty vielä mihinkään. Niitä olisi voinut paistaa enemmänkin, mutta ei jaksettu tehdä enää lisää. Päivälle oli luvassa noin 350km ajoa kohti Riikaa.

Suunnitelmana oli ajella eiliseen rautakauppaan ja puhelimen opastuskin vaikutti vievän meidät sen ohi. Toisen käännöksen jälkeen kuitenkin paljastui, että kartalla rautakaupan ohittava tie olikin muutaman kerroksen korkeammalla, kuin kaupan sisäänkäynti. Oltiinkin jo sen verran isolla tiellä menemässä poispäin, että ajatus rautakaupassa käynnistä jäi suunnitelmaksi.

Tällä kertaa matka ajettiin pysähtelemättä Riikaan saakka, perillä oli melkoista pujottelua vilkkaassa liikenteessä. Kierrettiin mutkikkaita kiertoteitä, mutta taisivat olla ainoa mahdollisuus päästä oikealle sillalle.

Leirintäalue paljastui auringon paahtamaksi aukioksi jossain teollisuusalueen näköisellä paikalla, ilmeisesti jonkun messuhallin takapihalla. Vessat olivat lähelle tuodut parakkikopit, suihkut taas kiinteässä rakennuksessa naapurin pihan perällä. Naisten puolella oli ilmeisesti valutettu vettä sen verran antaumuksella, ettei illalla hanasta tullut kuin kylmää vettä. Vessassa ei lämmintä vettä ollut ollenkaan. Pihan perällä oli myös ruotsalaisten Pink Bus -niminen ajopeli johon oli maalattu isolla paikkojen nimiä; Zanzibar, New Zealand yms. Bussin katolla oli telttakatos jonne mentiin irrallisilla alumiinitikkailla ilmeisesti nukkumaan.

Laitettiin auto pakettiin ja käveltiin kaupungille. Matkaa oli yhteensä noin 3km, mutta pysähdyttiin välillä etsimään ruokapaikkaa ostoskeskuksesta. Valittiin kaikessa rauhassa oviaukossa olevasta ruokalistasta mieleisiä annoksia, kun listan vieressä oli alekupongitkin valmiiksi tarjolla. Kun olisi menty sisälle asti tekemään tilausta, kertoivat, että 40 min jono sillä hetkellä. Käännyttiin samantien takaisin päin ja katsastettiin keskuksen muut ruokapaikat. Niistä ei  kuitenkaan löytynyt riittävän houkuttelevaa, joten jatkettiin matkaa kaupunkiin. Hesburger kuulemma ei kelvannut.

Riikan vanha kaupunki alkoi miellyttävästi vanhoilla rakennuksilla ja jatkuikin sellaisena koko päivän. Joka paikassa oli ruokapaikkoja terasseineen, toriaukiolla kaikenlaisia kojuja. Yhdessä tehtiin avotulella ruokaa. Jätettiin borssi- ja kaalikeitot väliin kuitenkin. 

Kaupungissa oli ilmeisesti jonkinlainen keskiaikateematapahtuma, kojujen välissä liikkui ihmisiä säkkikangasasuissa (aika pakasta vedetyn näköiset ollakseen keskiaikaiset) ja yhdessä kohtaa oli tarjolla mahdollisuus vanhanaikaiseen muotokuvaukseen aikakauteen sopivassa asussa. Myös jousiammuntaan olisi ollut mahdollisuus. Toinen teema olivat iltalomailevat sotilaat, näkyi ainakin kolmea eri mallia maastopukuja. Isoja ryhmiä ravintoloissa ja sotilaspoliisiautoja kiertelemässä katuja. 

Turistien perässä olivat myös polkupyöräriksojen kuskit ilmestyneet paikalle. Taisivat olla kesätöissä kun näytti ympäriinsä ajelu ja tikkuun paistettujen perunalastujen syöminen vievän suuren osan ajasta. Useasti myös Partybike ajoi ohitsemme, kyydissä 12 iloista polkijaa laulamassa karaokea juomat kädessään, edessä totinen kuski ja keskellä baaritiskillä tyttö kaatamassa kaljaa. Nähtiin myös ravintolan ovessa tarra joka kieltää hevosella ratsastamisen.

Pitkän empimisen jälkeen päätetään syödä hienommin ja mennään Ribs & Rock -ravintolan terassille. Ruokalistan annokset on nimetty bändien, kappaleiden tai albumeiden mukaan, on Red Hot chilipeppers ja Dark Side of the Moon. Muutenkin paikkaa on laitettu teemaan sopivaksi, vessaan vievä käytävä erotettu omakseen ripustamalla ketjuja verhoksi ja baarituolit kahden istuttavat moottoripyörän istuimet. Ennen ruokaa tarjoilija toi sievästi taitellut kankaiset lautasliinat ja asetteli tarkasti aterimet. Tilattiin omatekoista limpparia, mansikkaa ja raparperiä. Annos tuli, Petri ja Eme pitivät omistaan kovasti, minun taas näytti ja maistui keitetyltä maustamattomalta keuhkolta. Puoleen väliin pääsin ennen kuin kävi liian joustavaksi pihviveitselle.

Käveltiin puistoon kivien perässä, pienelle kukkulalle meni kivimuurilla rajattu polku. Huipulta löytyi betonista valettuja penkkejä ja selitys, että ne ovat taidetta. Toisella puolella kukkulaa virtasi joki suihkulähteineen ja polkuveneineen. 

Kierrettiin takaisin kaupunkiin oopperatalon ohitse, esitys oli ilmeisesti alkamassa pian, koska pihalla oli runsaasti ihmisiä. Jätettiin kuitenkin väliin, kun arveltiin, ettei avojaloin sandaaleissa huolita sisälle. Sen sijaan käytiin ostarissa, josta ei löydetty mitään mielenkiintoista. Palattiin vanhan kaupungin keskusaukiolle, josta ostettiin jäätelöt ja hiplattiin eläinpatsasta, koska kaikki muutkin turistit vaikuttivat tekevän niin.

Käveleksittiin takaisin, tuuleteltiin onneksi jo viileämmässä ilmassa autoa ja tulkittiin carcassonnen lisäosan saksankielistä ohjetta. Ei kuitenkaan ehditty pelata

blog: 

14.6 Riika - Pärnu

  • Posted on: 15 June 2015
  • By: jaa

Yöllä 23.15 oli taas pieni ilotulitus. Aamulla heräiltiin yhdeksän aikoihin. Alkumatka Riikasta Pärnun suuntaan oli sekavin tähän mennessä, puhelimen opastuksen mukaan tulisi kummallisia kaistan vaihtoja. Päädytään tekemään kolme kertaa u-käännös, onneksi on sunnuntaiaamu ja liikenne rauhallisempaa. Reitti vie joka tapauksessa keskustan läpi pikkuteitä, katu on urilla ja huonokuntoinen.

Noin 15 km ajelun jälkeen tie alkaa selkenemään ja heti taajaman ulkopuolella nähdään Depot -niminen rautakaupan oloinen rakennus. Päätetään kurvata siihen. 

Kaupasta löytyi kaikkea rakentajan tarvitsemaa ja muutakin. Ruokavalikoimaa on suunnilleen Siwan verran ja lisäksi löytyy huomattavasti Suomea suurempi alkoholivalikoima. Näiden jälkeen päästäänkin jo laattaosastolle, missä sielläkin on valikoimaa paljon enemmän kuin K-raudassa, hinnatkin näkyisi voivan jakaa neljällä. Muuhun valikoimaan kuului mm. kymmenmetrisiä pöytätasoja, valtava ruuvivalikoima, lintuja ja jyrsijöitä (myös puhuva papukaija 1499€) sekä yksi parivuotias nelivarvaskilpikonnan poikanen 139€. Myös uima-altaita löytyisi joka lähtöön.

Petri päätyi ostamaan armaflexin tapaista teknisentilan kupariputkien suojaksi sekä 45€ kääntyvän ruuvipenkin. Ruokapuolelta ostimme jotain pientä illaksi, sekä erikoisia minipatukan kokoisessa paketissa olevia asioita jukurttien vierestä. Pakkauksen sisästä paljastui kaakaotahnalla kuorrutettu oudosta mössöstä muotoiltu patukka. Sisus muistutti lähinnä raakaa taikinaa tai todella paksua jukurttia.

Keksihyllystä otettiin jotain vohvelin oloista, autossa selvisi, että olikin gluteenitonta nougattia. Rasiaa avatessa löytyi vakuumipakkaus jonka sisällä rasvaa läpi tihkuva toinen muovi. Maultaan se oli ihan hyvää, päädyttiin laittamaan loput jääkaappiin säilöön.

Ajomatkalla näkyi vähän meren hiekkarantaa mäntymetsän läpi ja aivan tukkoon parkkeerattuja levikkeitä maisemallisimpien kohtien lähellä.

Juuri ennen leirintäaluetta satuttiin risteyksessä kahden asuntoauton perään. Seurattiin niitä leirintäalueen portille, kun puhelin näytti taas vähän erikoisempaa tietä. Leirintäalueella saatiin asfalttipohjainen paikka läheltä päärakennusta, vähän viettävästä kohdasta. Vettä tuli kaatamalla, kun oltiin apuna vahtimassa, ettei Petri kolhi polkupyöriä viereiseen autoon.

Oltiin etukäteen katsottu Pärnusta kylpylä/vesipuisto Tervise Paradiis, johon lähdimmekin kävelemään jo melkein heti. Pari kilometriä oli matkaa, onneksi sade laantui tihkuksi matkan aikana. Yritettiin käydä matkan varressa pienellä ostarilla syömässä, mutta siellä ei ollut auki muuta, kuin pieni ruokamarketti. Käveltiin siis suoraan vesipuistoon, jonka aulasta löytyi Neptune Grill. Tilattiin jokainen eri annos, kaikkien annoksissa oli ranskalaiset oranssina grillimausteesta ja suolaakaan ei ollut säästelty. Salaattiakin lautasilta löytyi, jokaiselle oma suupalan kokoinen lehti.

Suihkujen yhteydestä löytyi tällä kertaa saunatkin, tosin Eme ei ollut löytänyt naisten puolelta höyrysaunaa lainkaan. Saunojen edessä oli myös se normaali +10C kylmäallas jäähdyttely pulahduksiin. Ei käyty.

Allasosasto näytti ensi alkuun pieneltä, mutta sitten löytyi kakkostaso allasbaareineen. Kylpylässä oli kaikkiaan mukavasti porealtaita ja leikkipaikkoja. Vesiputoukset ynnä muut seinäpärskyttimet olivat huomattavasti tehokkaampia kuin Trondheimissa. Liukumäkiä oli useampiakin, joista yhteen ei saanut mennä alle 10 v, raskaana olevat eikä heikko sydämiset. Tätähän tietysti kokeiltiin, kiellot taisivat johtua lähinnä pimeyden aiheuttamasta epätietoisuudesta mäen suunnan muutoksista, vauhti ei kiihtynyt kummoiseksi.

Hauskimmaksi mäeksi paljastui kuitenkin epätyypillinen kerroksesta toiseen laskeva 1,5 m leveä joki, jossa sai laskea useampi henkilö yhtäaikaa. Matkalle oli tehty mutkia sekä suvantopaikkoja, jopa pieniä ylämäkiä. Suvantoihin jäi helposti pyörimään jumiin jos laski sopivan mittaisena.

Neljä metriä syvän altaan laidalla oli myös kiipeilyseinä, jonka otteet olivat hitusen pienehköjä vettyneille käsille. Samassa altaassa olivat myös hyppypaikat, eikä valvojia ollut mailla halmeilla. Muut kylpylän asiakkaat eivät näyttäneet osaavan lukea seinällä olevaa kylttiä, jossa kiipeilylle ja hyppimiselle oli annettu omat aikansa.

Parin tunnin jälkeen lähdettiin kävelemään takaisin. Sade oli loppunut, mutta tuuli oli kova. Illalla pelattiin vielä Carcassonea ja syötiin nuudeleita.

blog: 

15.6 Pärnu

  • Posted on: 15 June 2015
  • By: jaa

Aamupuuron jälkeen lähdettiin kaupungille kävelemään, matkaa oli alle kilometri. Ensimmäisenä löydettiin antiikkiliike, jossa Petri joutui ylipuhumaan itsensä jättämään yhden bensapolttimen ostamatta oletetun käytön puutteen vuoksi. Ei ostettu edes pikku haitaria, koska se vuosi liikaa ilmaa ohi.

Kävelykadun varsi oli täynnä pieniä putiikkeja, jotka olivat lähinnä käsityötuotteisiin ja -tarvikkeisiin keskittyneitä. Osa puisista tuotteista oli lähinnä laserleikkurilla tehtyjä, mutta osan eteen oli pitänyt jo nähdä vähän vaivaakin. Pellavavaatekaupasta löytyi Emelle pellavakangasta kahteenkin eri projektiin. Peflettikankaankin olisi voinut ostaa, mutta Petri ei halunnut leppäkerttuja takapuolensa alle.

Syömään mentiin Peetrin pitseriaan, jossa tilattiin pienet pitsat kaikille. Kävi ilmi, että pieni pitsa oli mikropitsan kokoinen, Petrille tuli ilmeisesti vahinkolaukauksena kuitenkin normaalikokoinen pitsa. Tosin oli eri täytteet, kuin oli tilattu.

Syönnin jälkeen jatkettiin ostoskeskuksiin, kolme keskusta sijaitsivat vierivieressä samalla kadulla. Kahdella niistä oli sama nimi, kolmas oli vielä sen verran keskeneräinen, että rakennuksen sisällä oli hankala päästä kaupasta toiseen ja välillä piti mennä ulkokautta. Lohkoja rakennukseen taisi syntyä kolme, jotka kaikki olivat kolmessa kerroksessa.

Tällä kertaa urheilu outlet -myymälästä löytyi ostettavaakin, Emelle joogamatto-sandaalit ja pellava-puuvilla-hamppu-lippis, itse ostin pitkät pyöräilyhousut ja huomiovärisen kirkkaanvihreän paidan. Sopiva housujen koko oli yllättäen xxl, mutta ei niitä muita kokoja hyllyssä ollutkaan.

Harhailtiin seuraavaksi kirjastolle, jossa päästiin langattomaan verkkoon etsimään sopivia käyntikohteita netistä. Löytyi pari kirpparia, joihin lähdettiinkin seuraavaksi. Ostettavaksi ei löytynyt muuta, kuin viipsinpuu Emen lankavyyhdeille.

Alkoi olla aika etsiä leivonnaisia. Kävelykadulta löytyikin leipomotuotteita myyvä kahvila, josta tilattiin kaikille teet ja valittiin tiskiltä leivokset. Petrille iso lohko suklaakakkua, Emelle pehmeä marenkileivos sekä muropohjainen pieni rommipallo, minä sain kesäisen keveän jukurttikakun mansikkakiille kuorrutuksella, sitäkin tuli hyvän kokoinen siivu.

Iltapäiväteen jälkeen, kun kaupunkikin alkoi olla kierretty, lähdettiin takaisin autolle löhöämään ja miettimään iltapuuhaa. Joen ympäri kiersi noin 10 km asvaltoitu kävely/pyörälenkki. Lähdin testaamaan uusia vaatteita ja varmistamaan että pyörä vielä toimii pitkän ja pölyisen kuljetuksen jälkeen. Lenkki oli tasainen ja melko selvä, yhdessä kohtaa se tosin meni erään talon takapihalta. Ensimmäistä sillan kohtaa jouduin vähän hakemaan, kun tuli pyörähdettyä sen alle asti. Sillalta poistuminenkin meni vähän pitkäksi. Koko matkan näkyi tasaisesti muita ihmisiä, aika varovaisesti sai ajella.

Luettiin netistä aiemmin, että Tervisessä on iltauinti halvemmalla, jos meni kello 20-22. Lähdettiin siis sinne illan viettoon, kun kylpyläkaupungissa kuitenkin oltiin. Perille päästiin vähän ennen kahdeksaa, joten käytiin vielä kävelemässä rannassa leveää siltatietä kosteikon yli lintutornille. Alla kurnutti lauma sammakoita. Mentiin vesipuiston respaan heti kahdeksan jälkeen, mutta siellä kerrottiin, että uiminen ja vesipuisto on kaksi eri asiaa; vesipuiston puoli sulkeutuisi puoli tuntia aiemmin ja sinne pitäisi maksaa täysi hinta, vaikka aikaa olisi vain puolet tavallisesta. Kuntouinti ei oikein vesiliukumäkiä etsineitä houkuttanut, joten kävellimme sen sijaan ruokakaupan kautta takaisin leirintäalueelle.

Pärnussa on näkynyt paljon myytävänä olevia taloja, myös paljon sellaisia joissa ulkoasuremontti on vuosia sitten jäänyt kesken. Osa taloista taas oli oikein hyväkuntoisia ja näyttäviä. Ympäriinsä kävellessä on näkynyt paljon eri värisiä, eri tyylisiä ja erilaisista materiaaleista tehtyjä taloja sulassa sovussa.

Illalla syötiin vielä nakkeja ja pannulla paahdettua leipää, ruokakaupasta tarttui  mukaan mansikkarasiakin

blog: 

16.6 Pärnu - Tallinna pyörällä

  • Posted on: 17 June 2015
  • By: jaa

Tänään olisi pyöräretken paikka Tallinnaan. Väljempiä väyliä pitkin odotettavissa oleva matka olisi 150 km luokkaa. Petri ja Eme ajavat autolla Via Balticaa pitkin, minä omien eväitteni ja vesieni kanssa seikkailen keskemmältä.

Pärnun kautta kulkee kaksikin Viron valtakunnallista pyöräreittiä, näiden reittien perusteella päätin koukata alun vähän etelämpää ja poistua keskustasta 56 tietä pitkin. Pienen vahinko-oikaisun jälkeen reitti osoittautui ihan mukavaksi, tie kiemurteli muutaman kivikirkollisen pikkukylän kautta ja asfaltti oli suht ok pintainen. Pyörätien pätkiäkin oli siellä sun täällä melko satunnaisen oloisesti, eräskin jatkui umpikujaan sata metriä viimeisen poistumistien jälkeen.

Varsinaiset pyöräreitit olivat pidempiä ja kiersivät itäänpäin, joten lähdin omille teilleni. Isolle tielle käännyttyäni ja muutaman rekan imussa heiluttuani alkoivat sadepilvet kerääntyä päälle. Tuuli kuitenkin näytti käyvän sopivaan suuntaan ja pilvet vaikuttivat loppuvan juuri siellä minne olin menossa, joten jatkoin matkaa. Ensimmäiset 40 kilometriä olivat menneet niin jouhevasti etten vielä halunnut luovuttaa. Pian alkoikin isoja pisaroita tipahtelemaan ja muutaman kilometrin jälkeen satamaan. Tuuli kuitenkin oli myötäinen eikä sadekaan liian voimakas. Ennen hihojen alapuolten tai kenkien kastumista sade alkoi hellittämään ja loppuikin.

Pääsin pienemmälle tielle ja aurinko alkoi jälleen paistamaan. Seuraavat 40 kilometriä menivätkin parin kylän kautta koukkaavaa tietä seuraillessa ja välistä kevyitä eväitä syödessä. Hiljalleen takapuoleen alkoi sattumaan pehmustetuista housuista huolimatta ja taukojen määrä lisääntyi. Pääsin kuitenkin matkan keskiväliin sattuneeseen kaupunkiin (Rapla) ja etsin pizzapaikan nimeltä Pannipizza. Tiskin vieressä roikkui pizzojen koon valinnan helpotukseksi mallina iso ja pieni pizzan paistopannu. Valitsin isomman, normaalin pizzan kokoisen. Kaikkien näiden selvien vinkkien jälkeen vasta pizzan tullessa pöytään hoksasin että tämähän on pannupitza eikä normaali ohut. Ehkä oli nälkä. En millään jaksaisi syödä kaikkea ja loppujen kuljettaminenkin olisi melko vaikeaa täyteen ahdetussa pyörälaukussa. Pitsanmyyjällä kuitenkin oli antaa kaksi foliopussia johon jäänteet menivät tiiviisti, ja laukusta vedet pyöräpaidan takataskuihin nostamalla tilaakin löytyi.

Pizzaa sulatellessa pyöräilin kaupungista ulos autojen opasteita seuraillen. Vähemmän liikennöity vaihtoehtoinen reitti olisi kulkenut lännempää ja olisi ollut suunnilleen saman mittainen, mutta en tiennyt sen kunnosta mitään. Jatkoinkin valtatien leveää piennarta kolmisenkymmentä kilometriä ennenkuin liikennemäärä Tallinnaa lähestyessä alkoi kasvamaan ja päätin koukata pienemmälle reitille Kohilan kohdilta. Tarpeeton poikittaissiirtymä kasvatti matkaa jonkun kilometrin, mutta loppumatka osoittautui suurimmaksi osaksi pyörätielliseksi ja hyvä kuntoiseksi. Tässä vaiheessa myös yksi valtakunnallinen pyöräreitti oli koukannut reitilleni ja seurailin sitä loppumatkan.

Viimeiset 30 kilometriä ennen Tallinnaa olivat hyvin viitoitetut ja pyörätielliset. Tosin virolaisten kaikki pyörätien kanttikivet ovat vähintään viisisenttiset, joten kaikissa risteyksissä joutuu hidastamaan ja hypähtämään. Taajaman tihentyessä myös hyppiminen lisääntyi ja pyörälaukkuni alkoi hiljalleen valumaan sivulle lukuisista korjaus yrityksistä huolimatta. Kolmisen kertaa jouduinkin pysähtymään ja korjaamaan asian.

Tallinnassa pyöräreitin viitoitukset olivat paikoin hyvät ja paikoin hävisivät kokonaan. Koska ainoa karttani oli puhelimessa tämä tarkoitti pysähtelyä ja kurkkimista vähän väliä sekä muutaman lisämutkan. Itse reitti loppui vanhan kaupungin eteläpuolelle ja toinen reitti, jota pitkin arvelin pääseväni helpoiten leirintäalueelle, kulki vanhan kaupungin pohjoispuolelta. Ainoa ongelma oli, että karttani tekijä ei ollut katsonut aiheelliseksi merkata vanhaa kaupunkia selvästi, joten en tiennyt sen olevan siinä. Mukulakivikatuja taluttaen harvaillessa menikin ainakin tunti. Lopulta pääsin reitille ja hurautin leirintäalueelle ja autolle.

Kokonaismatkaksi tuli 171,26 km, ajaksi liikkeessä 8:11 ja keskinopeudeksi 20,9 km/h. Aamulla lähdin liikkeelle 9:45 ja autolla olin 20:30

blog: 

16.6 Pärnu - Tallinna (Eme)

  • Posted on: 17 June 2015
  • By: jaa

Eme: Jannen lähdettyä pyöräilemään, mekin aloimme valmistautua ajomatkan alkuun. Puhelin olisi taas opastanut keskustan kautta, mutta Petri osasi hahmottaa reitin suoraan ohittavalle isolle tielle. Parin kymmenen kilometrin päässä alkoi taivas tummumaan uhkaavaksi ja reittimme itäpuolella jysähteli salamoitakin. Arvelimme Jannen reitin kulkeneen eri kautta ja toivoimme hänen kerkeävän pois ukkosen alta.

Jonkun verran ennen Tallinnaa huomasimme tien vieressä rautakaupan, johon päätimme pysähtyä. Tämä ei ollut yhtä suuri, kuin se jossa aiemmin kävimme, mutta kyllä täältäkin olisi saanut rakentajille talkoojuomat ostettua. Ison tien toisella puolella oli Autoasi -varaosaliike, josta kuulemma on osiakin tilailtu.

Jatkoimme matkaa kohti Tallinn City Camping -leirintaluetta. Matka kaupungin läpi meni suurimmaksi osaksi hyvin, yhdesti emme osanneet kääntyä oikein vaan kävimme pienen ylimääräisen mutkan omakotitaloalueella. Viimeiset parisataa metriä alueelle olivat kuitenkin käsittämättömät, puhelin ohjasi ensin yksityistien alkuun, sitten pyörätielle ja lopulta tien pätkälle, jonka päässä näytti olevan vain rakennustyömaa ja rekkojen lastausalue. Sen ensimmäisen yksityistien ajettuamme löysimme upean linnamaisen kivikartanon, jonka portilla vartioi leijonapatsaat. Emme ajaneet sisään portista. Kävimme läheisen konserttisalin pihassakin pyörimässä ja päätimme jalkautua etsimään leirintäaluetta. 

Drive-in pitserian pihassa kysyimme neuvoa muutamalta ruokailijalta, jotka eivät tainneet olla paikallisia, eivätkä osanneet auttaa. Ohikulkija oli kuitenkin kuullut kysymyksemme ja vahvisti, että kukkulan laella on leirintäalue, hänen ohjeillaan löysimmekin omakotitaloalueen halki leirintäalueen takaportille, joka oli lukittu. Sieltä kuitenkin näimme työmaa-alueen, jonka läpi emme olleet lähteneet ajamaan aiemmin. Palasimme siis samaa reittiä takaisin umpikujalta vaikuttaneelle pikkutielle ja jatkoimme tällä kertaa matkaa rekkojen lastausalueelta nurkan takana olleelle leirintäalueelle saakka.

Heti kirjautumisen jälkeen purimme pyörät telineestä ja lähdimme ajamaan kohti kaupunkia. Matkaa oli noin 2,5km. Jätimme polkupyörät ketjulukolla mainoskylttiin kytkettynä surffaukseen, rullalautailuun ja -luisteluun erikoistuneen liikkeen eteen ja jatkoimme loppumatkan kaupunkiin jalan. 

Menimme ensimmäisenä kiertelemään vanhaa kaupunkia, jonka muurit olivat komeimmat tällä reissulla näkemistämme. Ennen tarkempaa ihastelua kävimme vielä syömässä Kolmen Konnan Grilli -ravintolassa, jonne sinnekin oli sangen hankala löytää. Menu löytyi kadun varresta terassin vierestä, joten menimme terassille istumaan. Tarjoilija toi meille kuitenkin eri ravintolan menut ja kävikin ilmi, että olimme väärällä terassilla. Tarjoilija ohjasi meidät sisälle ravintolaan, jossa sielläkin jouduimme kysymään toiselta tarjoilijalta opastusta. Lopulta oikea paikka löytyi kivisestä kellarista. Ruoka oli mainiota, Petrin annoksen mukana tuli yllättäen myös snapsi.

Syönnin jälkeen kiertelimme hetken lähialuetta, kunnes löysimme reitin muurin harjalle. Kulku ylös maksoi 3€/hlö. Harjalta näkyneet maisemat ovat varmasti olleet komeat aikanaan, ennen kuin viereen on rakennettu lähes yhtä korkeita taloja ja paikoitellen sieltä yhäkin näki kauas. Harjalta pääsi käymään myös tornissa, jonne johtavat portaat toivat turistivirtoineen elävästi mieleen asuntomessut kapeutensa ansiosta. Nämä portaat vain eivät kivisinä notkuneet ihmisten painon alla.

Tämän jälkeen kiertelimme vielä ostoskeskukset sen kummemmin ympärille katselematta ja pyöräilimme takaisin leirintäalueelle.  

blog: 

17.6 Tallinna - Helsinki - Varkaus - Kajaani

  • Posted on: 20 June 2015
  • By: jaa

Laiva Tallinnasta Helsinkiin lähtisi 08:00 ja olisi perillä 10:30. Kukaan meistä ei ollut ennen matkustanut auton kanssa lautalla, joten varattiin hommaan hyvin aikaa ja herättiin 5:30. Pestiin vain hampaat ja jätettiin aamupalakin välistä. 

Terminaalille löydettiin helposti, eikä liikennettäkään ollut, joten oltiin hieman etuajassa ja kaikki portit olivat vielä kiinni. Paikalla oli vasta pari autoa jonottamassa ykkösportille, kuskit katselivat pihalla ympäriinsä, ajettiin toiselle odottelemaan. Pian molemmat autot siirtyivät meidän taakse, ilmeisesti kuvittelivat vanhan asuntoauton tietävän miten laivaan mennään.

Portille annettiin vain netissä lippujen varauksen yhteydessä saatu varausnumero ja saatiin liput, kirjainlappu ripustettavaksi peiliin sekä ohje ajaa eteenpäin. Laivan lastaajat viittoivat meidän ajamaan ympäri laivan viereen odottamaan. Taustapeililapussa luki että kaasupullot pitää sulkea ja merkitä, joten käytiin kysymässä autojen ohjaajalta kaasusta ja saatiin tarra auton kylkeen. 

Hiljalleen meidän taakse ilmestyi lisää asuntoautoja ja viereen toinen jono henkilöautoja. Konttien ja rekkojen lastauksen jälkeen meidät ohjattiin ajamaan sisään aivan keulaportin eteen. Ihmeteltiin vähän aikaa että mitäs nyt ja kun muut autoilijat alkoivat lipumaan kohti portaita seurattiin niitä. Sisällä pyörittiin vähän aikaa tutkimassa ruokavaihtoehtoja, melko päättämättöminä väsymyksestä ja nälästä. Lopulta vaan mentiin kilohinnalla myyvään buffettiin.

Aamupalan vähän piristettyä puuhailtiin ne perus lauttahommat; käytiin tax freestä liikaa karkkia, pyörähdettiin kannella ja sitten istuskeltiin odottamassa loppu matka. Läppäri kun oli mukana niin saatiin samalla kirjoitettua eilisen jutut nettiin.

Saariston ilmestyessä ja kellon lähestyessä maaliaan alkoivat ihmiset liikehtimään. Siirryttiin autoon odottamaan ja jännittämään kuka päästetään ensimmäisenä ulos. Arpaonni suosi ja päästiin seikkailemaan satamasta ulos ilman ketään jota matkia. Onneksi viitoitus oli selkeä ja puhelinkin osasi reitin suoraan laivasta asti. Tosin reitti meni aivan keskustan läpi ja muutakin liikennettä oli. Mutta oltiinpa tätä liikenteessä istumista jo harjoiteltukin ja nyt kun vielä osattiin lukea viittoja ja oltiin varmoja liikennesäännöistä niin melko leppoisesti se meni.

Suunnattiin ensimmäisenä Varustelekaan ostamaan Petrille se maastoasu mitä oltiin koko reissu yritetty löytää. Eme löysi myös 3e hintaisen Portugalin armeijan paidan joka ei varmasti olisi sopinut kenellekkään. Pyörähdettiin myös viereisessä Varustenetissä katsomassa olisiko siellä longboardeja tai kajakkeja, vaan eipä nähty eikä jaksettu kysellä kun niitä myyville kaupoille oli jo osoitteet tiedossa.

Ajeltiin Itäkeskukseen ja puolivahingossa hajauduttiin tutkimaan eri urheiluliikkeiden tarjontaa. Paikan suunnittelija oli onnistunut piilottamaan kaikki sisään- ja uloskäynnit hyvin ja useaankin otteeseen piti kierrellä ympäriinsä kauemmin kuin olisi halunnut. Lopulta keräydyttiin kaikki XXL:ään josta löytyi molemmat haetut tavarat.

Alunperin oli tarkoitus ostaa täältä Emelle longboard ja jatkaa matkaa vielä toiseen kauppaan kajakkia katsomaan, mutta kun oltiin vain hakemassa halpaa peruskajakkia ilman suurempaa väliä merkistä tai mallista... Arvottiin taas aikamme että mikä malli ja ostaakko ja että saahan sen nyt asuntoauton katolle varmasti. Lopulta pyydettiin tarjous sekä laudasta että kajakista ja sen tavaroista yhdessä. 

Eme lähtee etsimään kuormaliinoja myyvää kauppaa. Minä ja Petri kannetaan kajakkia ensin kassojen ohi, sitten alas rullaportaita, pitkin jalkakäytävää, kaksista liikennevaloista, joissa toisissa jäädään kaistojen väliin poikittain odottamaan ja vielä pitkin parkkipaikkaa. Autolla nostetaan kajakki katolle ja jäädään odottamaan Emeä ja kuormaliinoja. Vartin kuluttua liinat tulevat, Prismasta kuulemma olivat loppuneet ja parissa muussakaan kaupassa ei ollut ennen kuin lopulta tärppäsi. Kajakki saadaan tukevasti kiinni, tosin jää vähän taakse ja keula ilmaan, näyttää melkein pois paikaltaan valahtaneelta.

Kaikki shoppailut on saatu onnistuneesti suoritettua ja päästään vihdoin lähtemään pohjoiseen. Kehätiellä pitää vielä jarruttaa voimakkaasti ettei päädytä neljän auton ja yhden peräkärryn ketjukolariin jatkoksi. Pysähdytään pari kertaa, ensin tarkistamaan kajakin kiinnitys ja toisen kerran paistamaan eilisen pannupitsan tähteet ja vaihtamaan Eme kuskiksi. 

Matkalla on vielä yksi pysähdys, Varkaudessa aseliikkeessä. Eme on etsinyt itselleen sopivaa haulikkoa ja sitä pitäisi sovittaa. Matkalla soittelevat ja sopivat että käyminen käy. Niinpä koukataan keskustaan ja minä jään istuskelemaan autoon. Pyssy on sopiva, mutta lupia kun ei ihan vielä ole niin ase jää varaukseen ja postin kuljetettavaksi. Ajellaan Kotipizzaan.

Loppumatkan ajan minä ja perillä ollaan siinä yhdentoista aikoihin. Kilometrejä kertyi noin 5800 ja kulutus pyöri 10l/100km molemmin puolin

blog: 

Pages