janne's blog

La 22.8

  • Posted on: 22 August 2009
  • By: janne

Herätys viideltä, puuroa kiehumaan. Päivän tavoitteena kiivetä Half Domen huipulle, palata leiriin, syödä ja jatkaa takaisin autolle. Leiristä matkaa huipulle
5.1 km ja nousua 217 m. Matka menee vähän helpommin kuin eilinen kun varusteeksi valittiin lähinnä vettä ja meloni. Ihmisiä näkyy jonkun verran, mutta paljon vähemmän kuin eilen. Joku porukka kertoo lähteneensä eilen illalla San Franciscosta seitsemältä ja alkaneensa kävellä aamulla puoli kolmelta.
Polku jyrkistyy hiljalleen, ensin kallioon hakatuiksi portaiksi ja sitten 45 asteen kulmassa nousevaksi vaijeriportaikoksi. Vaijereiden alapäässä on isot kasat työrukkasia nousua auttamaan. Paikalla on tässä vaiheessa jotain kymmenisen ihmistä, joten nousemiseen ei mene kovinkaan kauaa, näytti paljon pahemmalta kuin oli.
Half Dome 2693m nyt siis valloitettu.
Ylhäältä näkyi ympäri laaksoa varsin hyvin ja hienosti. Turisteja oli parisen kymmentä, kiipeilijäpari oli yhdeltä sivulta tulossa ylös. Näköaloja katsellessa vaivalla valitut aurinkolasit luiskahtivat alas paidankaulukselta ja tietenkin alas reunalta. Ensin oletin että sinne nekin lasit sitten meni, mutta tarkempi tutkiskelu osoitti että ne lojuivat kielekkeellä kymmenisen metriä alempana. Melko lähelle pääsi suht turvallisesti sivulta, mutta viimeiset tiputukset näyttivät monen sadan metrin kielekkeen laidalla vähän liian jännittäviltä halpahallilasien pelastamiseen. Toisaalta taas tarina houkuteli 'tiputin lasit ja kiipesin ne takaisin kielekkeeltä, Half Domella'. Jätin kuitenkin hautumaan ja alettiin syömään eväitä, eli parikiloista melonia.

Kiipeilijät alkoivat lähestyä huippua ja reitti vaikutti erehdyttävästi suuntaavan kohti juuri sitä kielekettä missä lasit olivat. Ville sitten huuteli ja pyysi tuomaan ne, minä kipaisin sitten hakemaan ne ja vein loppu neljänneksen cantaloupesta. Eivät kuulemma heti keksineet että mikä olisi ollut parempi yllätys pitkän nousun lopuksi kuin tuoreet hedelmät, olivat lähteneet kiipeämään edellisenä aamuna neljältä ja yöpyneet kielekkeellä kun olikin kestänyt.

Huipulta laskeutuessa vaijerit olivat jo aivan täynnä ihmisiä ja alapäässä oli reilusti jonoakin. Koska samoja portaita mentiin sekä ylös että alas vaikutti laskeminen kestävän melko tovin. Portaissa kyllä mahtui ohittamaan toisen hyvin, mutta osa ihmisistä vaikutti olevan melko pitokykynsä rajoilla joten vauhdikkaat ohitukset tuskin olisivat olleet turvallisia. Melko nopeasti parhaaksi tyyliksi osoittautui siirtyminen portaiden ulkopuolelle ja puolittain juokseminen alaspäin käsillä jarrutellen aina vaijerinpätkän vapautuessa. Alapäässä joku vanhempi herra kuului selittävän että on käynyt täällä viikonloppuisin ainakin 15 kertaa eikä koskaan ole nähnyt niin paljoa ihmisiä. Paluu matkalla leiriin (5.1 km, -217 m) ihmisiä lappoi koko ajan lisää ja lämpötila vain nousi.

Leirissä syötiin spagettia jauhelihakastikkeessa valmispussista (todella vaihteleva ruokavalio) ja pakattiin tavarat. Matkalla pariin kertaan tuntui pisaroita, mutta ei sentään alkanut satamaan, olisi vauhti hidastunut huomattavasti kun kivinen polku olisi liukastunut ja vielä mutaista vettä alkanut virrata.
Paluumatkan pituus oli 7.6 km ja laskua tuli 1246 m.
Yhteensä tänään taivallettiin 17.8 km ja laskeudutiin 1463 m.
Kaiken kaikkiaan reitti oli 24.6 km.

Erämaaluvan saaneet saavat olla yötä retkeilijöille varatulla teltta-alueella ennen ja jälkeen vaelluksensa hintaan $20 teltta. Jonotusta edeltävänä yönä sinne taas ei pääse, koska eihän silloin vielä ole vaadittua lupaa. Päätettiin jäädä sinne koska se oli varma yöpaikka. Suihku maksoi $5 hengeltä ja sinne oli melko pitkät jonot, Ville päätti pestä joessa. Paluumatkaa teltalle kävellen ei oltu merkattu mitenkään ja se menikin vähän harhailuksi. Typerä puisto kun kertakäyttömukeissaankin kehottaa ihmisiä käyttämään bussia ja kävelemään ennemmin kuin autoaan ja sitten ei ole opasteita ja reittejä kuin autoille... Yöksi tavarat piti taas kerran karhusuojata.

blog: 

Pe 21.8

  • Posted on: 21 August 2009
  • By: janne

Ylös neljältä, kamat kasaan salamana, ei edes aamupalaa. Perillä kun oltiin niin Ville yllättäen hyppäsi kuskin paikalta pois keskellä pysäköintikieltoaluetta ja juoksi jonoon. Minä sitten parkkeerasin auton oikealle paikalle ennen kuin otettiin leivät mukaan ja mentiin jonoon. Lopullinen aika oli varttia vaille kuusi, edellä vain yksi espanjalainen joka sai 11 lupaa eilen ja halusi saman verran lisää. Takana, kuulemma minuuteista kiinni, oli poika jonka tarkoituksena oli kaverinsa kanssa vaeltaa Mount Whitneyn kautta Los Angelesiin noin 280 mailin päähän ja vielä ehtiä lentokoneeseen seuraavaan sunnuntaihin mennessä.
Wilderness Center aukeaa, ranger kertoo koko jonolle säännöt metsässä liikkumiseen kuin eka luokkalaisille, "Kuka tietää miten metsässä kakitaan". Saadaankin lupa jo täksi päiväksi, huominen olisi täynnä.
Tarkoituksena on siis käydä Half Domella. Ensin vaeltaa Little Yosemite Valleyhyn, olla yötä teltassa, aamulla kivuta huipulle ja vielä kävellä takaisin autolle.
Valmisteleminen kestää, syödään spagettia puiston Food Courtissa (huoh...) ja pakataan rinkkoja. Lopuksi vielä erotellaan autosta pois kaikki karhuja kiinnostava, kuten ruoat, pesuaineet ja muut haisevat asiat.
Melonit karhulaatikkoon muhimaan laitettuamme, noin kolmen aikaan, suuntasimme kulkumme kohti 1200 metrin mittaista ja 7.6 km pituista nousua leiriin, mukana enimmäkseen vettä. Kuumahan siinä helteessä tuki jotain 35 asteen taisi olla ja aurinko porotti. Turisteja tietenkin joka paikka täynnä, tosin sitä vähemmän mitä kauemmas päästiin.
Perillä oltiin ja saatiin teltta pystyyn juuri ennen kuin aurinko alkoi laskea. Kylmä vuorijoki oli onneksi vieressä niin ei aivan hikisenä täytynyt telttaan mennä. Syötiin Wallmartista ostettua purkkispagettia (nappisuoritus edeltävän ruoan valinnassa taas). Tulitikkuja ei tietenkään ollut kenelläkään niin jouduttiin lainaamaan naapureiden.
Nukkumassa oltiin taas ajoissa kun pihalla oli niin pimeää. Ja ehkä siksikin kun aamulla pitää herätä aikaisin. Ville pidettiin pihalla kun teltta on just sopiva kolmelle, muut haisevat tavarat taas yöpyivät suojassa karhulaatikossa.

blog: 

To 20.8

  • Posted on: 20 August 2009
  • By: janne

Talon isäntä oli herännyt aamulla aikaisin töihin heinää paalaamaan, emäntä lähtenyt kouluun ja Elina ja Esko juoksemaan. Ville yritti päästä mukaan heinätöihin mutta keli ja aikataulu eivät tainneet antaa periksi.
Aamupalaa isäntä tuli tekemään ennen juoksijoiden paluuta. Pekonia ja munia oikein amerikkalaisittain. Ja puhe jatkui edelleen mielenkiintoisena. Uusien lainkiemuroiden takia naapureiden pelloilta ei kuulemma enää saanut käydä lainaamassa kasvatettavia itse, joten kohta naapuri toikin meille kokonaisen pahvilaatikon cantaloupeja, yhteensä yhdeksän. Kuulemma vähän raakoja kaupassa myytäviin verrattuna, mutta jo syötävissä, noin viikon säilynevät.

Seuraava etappi olikin sitten Yosemite. Minä ajelin päivän pisimmät välit. Matkalla pysähdyttiin syömään ensimmäistä pitsaa.
Pitsa oli pieni, paksupohjainen ja omistaja puheli kuinka oli ollut Norjasta Suomeen seilaavassa risteilijässä. Ja siitä että suomalaiset keksivät molotovin cocktailin.

Yosemitessä selviteltiin byrokratian kiemuroita. Lopputulos oli se että jos perjantaiaamuna seitsemältä on jonottamassa lupaa niin sen voi saada lauantaiksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut kytätä netissä pari kuukautta sitten kun niitä jaettiin noin 60%.
Päätettiin olla viimeistään kuudelta jonossa.

Byrokratian lisäksi paikan mukavuutta vähensivät hämmentävät ihmislaumat ja niiden mielihalujen tyydyttämiseen tarjotut palvelut. Löytyi ainakin sisäuima-allas ja nelisen ravintolaa sekä tietenkin pari kolme kauppaa. Majoitukset olivat luonnollisesti täynnä joten vaihdettiin Ville kuskiksi ja lähdettiin taaksepäin ulos puistosta. Lopulta telttapaikka löytyi vähän ennen yhdeksää 50 mailin päästä KOA-ketjun alueelta. Hinta oli pikkuinen ylläri, $52 yöltä, pelkästä telttapaikasta. Kyllähän sieltä ainakin uima-allas löytyi, mutta siitä nyt ei meille ollut mitään iloa kun tarkoitus oli mennä nukkumaan heti ja hypätä autoon hyvissä ajoin ennen viittä.

blog: 

Ke 19.8

  • Posted on: 19 August 2009
  • By: janne

Aamupalaksi hostelli tarjosi lettutaikinaa ja keittiön varustettuna vohveliraudalla ja kasalla paistinpannuja. Melko mauttomia vaikka kuinka yritti siirappia lisätä. Check-outin jälkeen käytiin kauppakeskusta ihmettelemässä, Ville osti kameralaukun yllättävän tinkaamisen jälkeen. Autolle onnistuttiin menemään ghetton läpi. Uusi yritys Golden Gatellä ei tuottanut kovinkaan hienoa tulosta.

Ville oli ennen road tripin alkua käynyt Seattlessa sukukokouksessa ja tutustunut siellä etäisiin serkkuihinsa. Tämän päivän suunnitelmana oli tavata yksi heistä, San Josen lähistöllä asuva Jennifer ja jatkaa sitten kohti Yosemiteä. Paikaksi sovittiin Chipotle niminen meksikolaisravintola Morgan Hillissä. Kuten meille luvattiin, ruoka oli huomattavasti Taco Belliä laadukkaampaa. Pian puhe kääntyi vanhempiin ja siihen että ko. serkun vanhemmat asuvat farmilla keskellä ei mitään ja vieläpä matkan varrella, reilun tunnin ajomatkan päässä. Yksi puhelu ja sitten sitä oltiinkin matkalla sinne.
Farmin ensivaikutelma ei aivan vastannut matkalla kehittyneitä pilvilinnoja. Yksi uusi talo keskellä peltoja, ei navettaa, ei kylttiä varoittamassa tunkeilijoita mistään, edes talo ei ollut punainen. Mutta ihmiset kyllä vastasivat odotuksia. Georgine ja Gabriel Locatelli, kolmannen luokan opettaja ja maanviljelijä. Isäntää odotellessa käytiin läpi kuulumiset ja juotiin limpparia. Sitten lähdettiin kiertoajelulle pickupilla peltoja katsomaan. Ja niitähän tuntui riittävän. Oli lehmän rehuksi menevää maissia ja väriaineeksi menevää tomaattia, puuvillaa ja alfaalfa heinää. Kuultiin kuinka laakson farmit olivat vuosikymmeniä sitten saaneet valtiolta joen vedestä tietyn osan käyttöön ja kuinka maissi tarvitsi yhteensä kaksi jalkaa vettä ja tomaatti kuusi. Nähtiin puuvillapelto, kerätyn puuvillan säilytysrakennukset sekä keruukoneet. Nähtiin kuinka naapurin mailla alettiin keräämään tomaattia ja kuinka peltoa valmisteltiin valtavan koneen kääntymiseen päädyssä. Ja koko ajelun ajan faktapitoinen puhe jatkui taukoamatta, aivan kuin isäntä olisi pitänyt esitelmää.

Auringon laskettua ja talolle palattuamme puhe kääntyi loppuillan suunnitelmiimme. Tai pikemminkin niiden puutteeseen. Yosemiteen oli edelleen aivan liian pitkä matka ajaa näin myöhään yöllä ja välillä ei kuulemma oikein ollut mitään retkeilyalueita missä voisi telttailla. Niinpä meille tarjottiin mahdollisuutta nukkua olohuoneessa ilmapatjoilla. Ja mehän tietenkin suostuimme.
Iltapalaksi saimme kaikenlaista pientä kaapista löytyvää kuten pähkinöitä, sipsejä ja keksejä sekä pakastepitsan höystettynä harmittelulla siitä ettei etukäteen osattu varautua meidän tuloon. Ja puhetta jatkui koko ajan.

blog: 

Ti 18.8 San Franciscon ensimmäinen

  • Posted on: 18 August 2009
  • By: janne
Internet yhteys oli pitkästä aikaa käytettävissä, tosin se ylsi vain motellin sisäpihalle. Siellähän sitä sitten istuttiin lämpimähkössä kesäyössä. Aamulla käytiin hakemassa mersuun lisää öljyä ja pettymässä Alcatrazin varaustilanteeseen, lauantaiksi vasta pääsisi. Päästiin vihdoin eroon tyhjien pullojen lastista kun pullojenkerääjä sattui kyselemään, näytti varsin onnelliselta kun sai niitä kokonaista kolme muovikassillista. Hostellin huone ei ollut vielä valmis, joten yritettiin viedä autoa parkkitaloon muttei kuitenkaan jätetty sitä sinne koska haluttiin vielä ajaa tavarat hostellille ja auton varastoiminen koko vuorokaudeksi oli halvempaa. Käytiin syömässä intialaisessa suht-vaan-ei-liian tulista curryä. Käytiin vielä kurkkaamassa Golden Gatea, mutta taaskin oli sumuista. Paluumatkalla lähdettiin etsimään jäätelöä ja ajeltiin lähemmäs 10 mailin lenkki gpsn perusteella. Hostellihuone oli kiva, ensimmäistä kertaa koko matkan aikana oli jokaiselle oma sänky. Seuraavaksi jalkauduttiin kaduille, käveltiin kiinalaisen kaupunginosan kautta laitureille. Alcatraz näkyi jotenkin ja valtava kasa merileijonia makaamassa niille varatuilla lautoilla. Muut söivät jotain merenelävää sisältävää leipää ennen paluumatkaa. Meinattiin ajaa raitiovaunulla takaisin kukkulan päälle, mutta jono oli aivan liian pitkä odottaa niin kylmänä iltana, joten käveltiin takaisin. Ja hostelli tietenkin sijaitsi mäen päällä...
blog: 

Ma 17.8 Viininmaistelua.

  • Posted on: 17 August 2009
  • By: janne
Ensin käytiin Moshin viinitilalla, joka on kuulemma tunnettu siitä ettei viiniä pumpata vaan annetaan valua painovoiman avustuksella paikasta toiseen. Esittelykierrokset olisi pitänyt varata päivää ennen, mutta vinkkasivat että Korbelilla voisi olla ajastettuja moisia. No siellähän oli, varsin mielenkiintoinenkin. Kertoivat pitkän tarinan miten perustaja veljekset olivat melkoisen monivaiheisen ja tapahtumarikkaan elämän jälkeen päätyneet tekemään USAn parasta shampanjaa. Tosin Villen ja minun mielestä mielenkiintoisin asia koko paikassa oli shampanjapullojen täristyskone jonka nykyisen omistajan isä oli kehittänyt. Lähipubin asiakkaiden vinkin perusteella päädyttiin syömään Garden Grillissä. Kuulemma tekevät itse pihvinsä ja ei oo hormoonilihaa eikä mitään muutakaan epämääräistä. Osasin valikoida taas jotain outoa, kaksi patongin pätkää joissa oli iso kasa lihaa ja sipulia ja yksi siivu juustoa. Ranskalaiset kyllä oli hyviä. Lähdettiin pujottelemaan pikkuteitä pitkin kohti valtatie ykköstä ja San Franciscoa. Löydettiin ohimennen pieni parakkiposti Camp Meaneristä ja ostettiin se tyhjäksi eurooppaan menevistä merkeistä. Golden Gate Bridge oli ihan sumussa, oltiin kuulemma kimppakyyti niin ei tarvinnut tietulliakaan maksaa. Ville osti käytetyn järjestelmäkameran (Canon EOS 500D) joltain netistä löytyneeltä aasialaiselta ostarin parkkipaikalla. Yö oltiin melko ränsistyneessä motellissa melko arveluttavalla asuinalueella, mutta maksettiin vain $65, yhteensä.
blog: 

Su 16.8

  • Posted on: 16 August 2009
  • By: janne

Minä ajelin näköalaisaa valtatietä numero 1 etelään, melko kiero tie, Villellä tuli huono olo. Otettiin autosta ja ihmisistä kuvia, syötiin Jenny's Giant Burgerissa Fort Braggissa.
Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Santa Rosaan mutta yöpaikka löytyikin Guernevillestä, Johnson's Beach Resortista. Ajelupäivä siis.
Illalla sytytettiin taas nuotio ja paisteltiin banaaneja ja maissia.

blog: 

La 15.8

  • Posted on: 15 August 2009
  • By: janne

Aamulla lähdettiin melko nopeaan liikkeelle vaikkei näkynyt vihaisia maanomistajia haulikon kanssa, eikä puistonvartijoitakaan. 6:45 oltiin jo ajamassa eteenpäin. Kaupat luonnollisesti olivat jo auki, matkaan tarttui valtava täytetty leipä (leikattiin neljään osaan), dinosauruksen munia (luumun ja aprikoosin risteytys), vanilla kolaa ja pussillinen salty water taffeeta (ihan normaalin toffeen oloisia).
Päivä vietettiin katsellen Redwood National Forestin eri kohteita. Ensimmäinen oli soratie joka mutkitteli punapuiden välissä. Niin ja jotain polkuakin käytiin vähän matkaa katsomassa. Seuraava kohde oli ranta, jolle tällä kertaa oli 2.1 mailia matkaa ja 1000 jalkaa korkeutta. Ajeltiin yhden puunkin läpi ennen kuin käytiin katsomassa Jurasic Park 2:ssa näkynyttä Fern Canyon nimistä kanjonia.
Yöksi päädyttiin telttaan Big Lagoonin leirintäalueelle rannikolle jonnekin Orichin likelle. Katseltiin vielä auringonlasku nuotion ja rannan kera, syötiin liikaa makkaraa kun kerrankin löytyi kunnollista.

blog: 

Pe 14.8

  • Posted on: 14 August 2009
  • By: janne

Ville keitti puuron mökin edessä. Joku mies tuli juttusille, turisivat kaikenlaista jonkin aikaa ja antoi sitten Villelle aamupalaksi bagelin ja kirsikoita.
Palattiin Crater Lakelle, maisemat olivat hieman erilaiset kun näkikin jonnekkin. Lähdettiin ensimmäiseksi valloittamaan Mt. Scott, 2721 metriä korkea vanha tulivuori. Reittiopastaulu lupaili polulle 404 m nousua ja 2.5 mailia pituutta, keskimääräisen kulkuajan ollessa 3.5 tuntia. Minun mielenkiinto ohuessa ilmassa urheilemiseen tosin loppui jo puolessa välissä. Muutkin tulivat takaisin parin tunnin sisään.
Crater Laken rantaan pääsee vain yhtä polkua pitkin. Kyseenomainen polku paljastui melko suosituksi. Vaikka sen mainostettiinkin vastaavan 68 kerroksen nousua näkyi alaspäin suuntaavan selvästi vanhempaakin väkeä. Villellä ja Elinalla oli vakaa aikomus uida järvessä. Kävivät uimassa, Ville aloitti uimahyppytrendin. Kylmäksi esitteissä väitetty vesi (most stay in water only seconds) ei vaikuttanut olevan kovinkaan kylmää lopulta. Nousu oli melko raskas.
Järven jälkeen ajeltiin etelään, syötiin Grant's Passagessa Shari's ravintolassa. Ison piirakan palan sai lisättyä ateriaan $2lla.
Lähdettiin etsimään leirintäaluetta valtatien varressa olleen kyltin perusteella, mutta kun viiden mailin jälkeen ei mitään alkanut löytymään ja kartta paljasti sinne olevan vielä yli kymmenen mailin matka varsin mutkaista pikkutietä, niin päädyttiin vaihtamaan suunnitelmia. Yöpaikaksi valikoitui lopulta metsätien pää.

blog: 

To 13.8 Reedsport - Crater Lake

  • Posted on: 13 August 2009
  • By: janne

Herätys seitsemältä, puuron keitto ja teltta pakettiin. Eilen ostetut puuro ja kiisseli olivat vanhentuneita.
$50 1.5h yhdeltä kun neljästään vuokrattiin 250cc mönkijät dyyneillä huristeluun. Käytiin niillä katsomassa yhtä Usan korkeimmista dyyneistä.
$17.50 2h yksi sandboard, eli hiekalla laskemiseen tarkoitettu lumilauta, jolla laskettiin John Delienbackin puistossa. Syötiin Reedsportissa paikallisessa ravintolassa. Matkalla Crater Lakelle oli ilmoituksia metsäpalosta ja haisi savu muttei näkynyt mitään tulta, vaan hienoja koskia ja 25 mailia pitkän koskenlaskureitin ohjeet. Yritettiin päästä kaapeliradalla yli vaan olisi tarvinnut voimapihdit. Lakella autosta ulos astuessa lämpötila olikin yllättäen tippunut alle 10 asteen ja aurinko laskemassa. Parin nopean kuvan jälkeen alettiin etsiä yöpaikkaa. Kalliin kraaterinreunushotellin ihmettelyn jälkeen laskeuduttiin hieman alemmas leirintäalueelle. Koska sekä teltta-alue että motelli olivat täynnä meidät neuvottiin kohti Fort Klamathia. ~25km jälkeen löytyi 16e hengeltä maksava Aspen Inn herttaisella respamummolla varustettuna.

blog: 

Pages