roadtrip09

Aikataulupohjaa

  • Posted on: 5 August 2009
  • By: jaa

to 6.8

8:00 Kajaani Auto 18:00 Hartwall Areena, Assembly

su 9.8.

9:30 Helsinki Blue1 SK 6697 9:30 Arlanda 10:40 Arlanda Scandinavian Airlines SK 903 13:10 Newark 18:30 Newark American Airlines AA6835 21:40 Seattle

ke 9.9.

07:15 Seattle American Airlines AA268 15:45 JFK, New York

la 12.9.

17:20 Newark Scandinavian Airlines SK 904 07:15 Arlanda 10:05 Arlanda Blue1 SK 6698 12:05 Helsinki
blog: 

Su 9.8 Menomatka

  • Posted on: 9 August 2009
  • By: janne

Helsinki-Vantaa
Seitsemältä aamulla, kolmen tunnin yöunien jälkeen. Jo kolmessa päivässä varusteet ovat ehtineet hajota useampaankin kasaan, voi vain kuvitella miten neljässä viikossa käy. Tilattuja rahoja jakava tiski löytyy, enää ei tarvitse eikä voi tehdä matkan eteen mitään, ainoastaan löytää kaksi tuntematonta samalle lennolle tulijaa.
Suunnitelmana on siis viiden viikon matka Yhdysvaltoihin sisältäen neljä viikkoa pitkän roadtripin länsirannikolla ja paluumatkalla pysähdyksen New Yorkissa. Matkan alkuperäinen idea oli ajaa Villen auto rannikolta toiselle laivaan lastattavaksi, mutta se jalostuikin lenkiksi kun suunnitelmat muuttuivat.
Suomessa ehdin vielä oppia pari asiaa ennen lähtöä. Yksittäisten, isoja kantamuksia kuljettavien matkaajien on ilmeisen helppoa löytää toisensa ilman sen suurempia suunnitelmiakaan. Vaikka matkan ostaa kahdessa osassa eri lentoyhtiöiltä, voi matkatavarat osoittaa menemään lopulliseen määränpäähän heti alusta lähtien.

Arlanda
'Vartti etuajassa, sehän alkoi hyvin'. Vähän matkaa kävelyä ja näkyy kyltti joka sanoo että juuri meidän lennon matkustajien pitää ilmoittautua toiselle tiskille 'rekisteröimään passi'. Tiskillä sitten sanovat jotain puuttuvista paikoista, ottavat minun ja Elinan liput ja käskevät odottamaan. Elätellään kauhukuvia että ne on myyneet enemmän paikkoja kuin koneessa on ja jättävät meidät pois, tai pistävät bisnesluokkaan. Jonkin ajan kuluttua antavat liput takaisin ja sanovat että sama teidän on odottaa omalla portilla. Pitkän jonottamisen jälkeen ottavat taas liput ja käskevät odottamaan sivussa. Koneeseen lastautuminen alkaa eikä lippuja kuulu vieläkään, tosin check-in jonossakin on vielä ihmisiä. Jonon hännän lähestyessä kuitenkin saadaan liput ja päästään koneeseen ilman sen kummempaa draamaa. Minut istutetaan vessan ja ummikon latvialaisen väliin, matka menee selkänojan näyttöä tutkiessa, maahantuloon vaadittavia kortteja täytellessä ja nukahdellessa.

Newark
Käytävän laidalla ikkunan kohdalla on pitkä rivistö rullatuoleja ja työnjohtajan näköisiä ihmisiä katsomassa kentälle ja puhumassa radioon, osa istuen ja osa selvästi jaloitellen. Mietitään ääneen että päästiin sentään maahan ja sitten nurkan takaa putkahtaa eteen passintarkastus. Huomataan että yhdellä seurueesta on yksi lappu vähemmän kuin muilla, etsitään tyhjä ja täytellään se siis. Muut pääsevät läpi tarkastuksen, tosin lopussa näyttää kestävän epäilyttävän kauan, kuuluu selittävän että kone on hidas. Minun vuoro. Lukee passin koneella, leimailee lappusia ja sitten otetaan sormenjäljet lukijalla ja kuva webkameralla. Sitten odottelua. Sanoo että kone on hidas. Juttelee vieressä istuvalle työtoverilleen, jonka asiakas odottaa myös, että kylläpä siinä taas kestää. Selittää että se silloin tällöin jumiutuu. Joku käy sanomassa että jos siinä kestää yli neljä minuuttia niin kokeile uudestaan. Passin luku, sormenjäljet ja kuva uudestaan, odottelua. Rajavartijat on melko leppoisia juttelevat kaikenlaista keskenään. Jonoa on kertynyt jo huoneellinen, ihmisiä käy kyselemässä että pitäisi päästä jatkolennolle, vastaavat ettei voi mitään. Kokeillaan skannata uudestaan. Kokeillaan käynnistää ohjelma uudestaan. Kokeillaan vanhaa ohjelmaa. Kyselevät että miten jatkolento, että onko kiire sinne, vastaan että kunhan kolmessa tunnissa tästä pääsisi. Kokeillaan vielä muutaman kerran. Ajankulusta ei tietenkään ole mitään käsitystä kun puhelin on kiinni, missään ei ole seinäkelloa eikä rannekelloa sattunut mukaan. Ehkä noin tunnin kuluttua, reilun kymmenen skannauksen jälkeen yhtäkkiä kuuluu "Ok you can go now, it went through."
Matkatavaroita ei tarvinnut kuin kantaa muutama sata metriä tullin läpi ja jättää ne lastaajille. Elinalla oli eri lento kuin minulla ja Eskolla joten hajaannuttiin. Lippuja hommatessa ensin kokeiltiin itsepalveluautomaattia, sitten jonotettiin puolituntia ja kuultiin että pitääkin mennä heidän yhteistyökumppanilleen. No siellähän meni noin pari minuuttia itsepalvelulaitteella ja saatiin tieto että lento on myöhässä 35 min. Ruokailu hoidettiin Burger Kingissä (ateria on täällä combo). Tunnin koneiden lastauksen katselun jälkeen mentiin koneeseen, sitten rullailtiin pitkin kenttää lähemmäs tunti että päästiin lähtemään, huono sää ilmeisesti.

Seattle
Lento oli melko kauhea, koneessa oli kylmä, väsytti eikä koko kuuteen tuntiin saanut päätettyä että nukkuako vai ei. Pilkkimiseksihän se meni.
Kentällä etsittiin Villeä hetkonen, puhelin lopulta paljasti että oltiin aivan eri päässä matkalaukkukarusellirakennusta. Elinan vaihto oli mennyt sään takia pitkäksi ja jättänyt Phoenixiin huomiseen asti, joten mentiikin yöksi Villen etäisten serkkujen luokse noin tunnin päähän kentästä. Matkalla kaupassa pysähtyessä päästiin ensimmäisen kerran ulos taivasalle sitten Helsinki-Vantaan.

blog: 

To 13.8 Reedsport - Crater Lake

  • Posted on: 13 August 2009
  • By: janne

Herätys seitsemältä, puuron keitto ja teltta pakettiin. Eilen ostetut puuro ja kiisseli olivat vanhentuneita.
$50 1.5h yhdeltä kun neljästään vuokrattiin 250cc mönkijät dyyneillä huristeluun. Käytiin niillä katsomassa yhtä Usan korkeimmista dyyneistä.
$17.50 2h yksi sandboard, eli hiekalla laskemiseen tarkoitettu lumilauta, jolla laskettiin John Delienbackin puistossa. Syötiin Reedsportissa paikallisessa ravintolassa. Matkalla Crater Lakelle oli ilmoituksia metsäpalosta ja haisi savu muttei näkynyt mitään tulta, vaan hienoja koskia ja 25 mailia pitkän koskenlaskureitin ohjeet. Yritettiin päästä kaapeliradalla yli vaan olisi tarvinnut voimapihdit. Lakella autosta ulos astuessa lämpötila olikin yllättäen tippunut alle 10 asteen ja aurinko laskemassa. Parin nopean kuvan jälkeen alettiin etsiä yöpaikkaa. Kalliin kraaterinreunushotellin ihmettelyn jälkeen laskeuduttiin hieman alemmas leirintäalueelle. Koska sekä teltta-alue että motelli olivat täynnä meidät neuvottiin kohti Fort Klamathia. ~25km jälkeen löytyi 16e hengeltä maksava Aspen Inn herttaisella respamummolla varustettuna.

blog: 

Pe 14.8

  • Posted on: 14 August 2009
  • By: janne

Ville keitti puuron mökin edessä. Joku mies tuli juttusille, turisivat kaikenlaista jonkin aikaa ja antoi sitten Villelle aamupalaksi bagelin ja kirsikoita.
Palattiin Crater Lakelle, maisemat olivat hieman erilaiset kun näkikin jonnekkin. Lähdettiin ensimmäiseksi valloittamaan Mt. Scott, 2721 metriä korkea vanha tulivuori. Reittiopastaulu lupaili polulle 404 m nousua ja 2.5 mailia pituutta, keskimääräisen kulkuajan ollessa 3.5 tuntia. Minun mielenkiinto ohuessa ilmassa urheilemiseen tosin loppui jo puolessa välissä. Muutkin tulivat takaisin parin tunnin sisään.
Crater Laken rantaan pääsee vain yhtä polkua pitkin. Kyseenomainen polku paljastui melko suosituksi. Vaikka sen mainostettiinkin vastaavan 68 kerroksen nousua näkyi alaspäin suuntaavan selvästi vanhempaakin väkeä. Villellä ja Elinalla oli vakaa aikomus uida järvessä. Kävivät uimassa, Ville aloitti uimahyppytrendin. Kylmäksi esitteissä väitetty vesi (most stay in water only seconds) ei vaikuttanut olevan kovinkaan kylmää lopulta. Nousu oli melko raskas.
Järven jälkeen ajeltiin etelään, syötiin Grant's Passagessa Shari's ravintolassa. Ison piirakan palan sai lisättyä ateriaan $2lla.
Lähdettiin etsimään leirintäaluetta valtatien varressa olleen kyltin perusteella, mutta kun viiden mailin jälkeen ei mitään alkanut löytymään ja kartta paljasti sinne olevan vielä yli kymmenen mailin matka varsin mutkaista pikkutietä, niin päädyttiin vaihtamaan suunnitelmia. Yöpaikaksi valikoitui lopulta metsätien pää.

blog: 

La 15.8

  • Posted on: 15 August 2009
  • By: janne

Aamulla lähdettiin melko nopeaan liikkeelle vaikkei näkynyt vihaisia maanomistajia haulikon kanssa, eikä puistonvartijoitakaan. 6:45 oltiin jo ajamassa eteenpäin. Kaupat luonnollisesti olivat jo auki, matkaan tarttui valtava täytetty leipä (leikattiin neljään osaan), dinosauruksen munia (luumun ja aprikoosin risteytys), vanilla kolaa ja pussillinen salty water taffeeta (ihan normaalin toffeen oloisia).
Päivä vietettiin katsellen Redwood National Forestin eri kohteita. Ensimmäinen oli soratie joka mutkitteli punapuiden välissä. Niin ja jotain polkuakin käytiin vähän matkaa katsomassa. Seuraava kohde oli ranta, jolle tällä kertaa oli 2.1 mailia matkaa ja 1000 jalkaa korkeutta. Ajeltiin yhden puunkin läpi ennen kuin käytiin katsomassa Jurasic Park 2:ssa näkynyttä Fern Canyon nimistä kanjonia.
Yöksi päädyttiin telttaan Big Lagoonin leirintäalueelle rannikolle jonnekin Orichin likelle. Katseltiin vielä auringonlasku nuotion ja rannan kera, syötiin liikaa makkaraa kun kerrankin löytyi kunnollista.

blog: 

Su 16.8

  • Posted on: 16 August 2009
  • By: janne

Minä ajelin näköalaisaa valtatietä numero 1 etelään, melko kiero tie, Villellä tuli huono olo. Otettiin autosta ja ihmisistä kuvia, syötiin Jenny's Giant Burgerissa Fort Braggissa.
Alkuperäinen suunnitelma oli ajaa Santa Rosaan mutta yöpaikka löytyikin Guernevillestä, Johnson's Beach Resortista. Ajelupäivä siis.
Illalla sytytettiin taas nuotio ja paisteltiin banaaneja ja maissia.

blog: 

Ma 17.8 Viininmaistelua.

  • Posted on: 17 August 2009
  • By: janne
Ensin käytiin Moshin viinitilalla, joka on kuulemma tunnettu siitä ettei viiniä pumpata vaan annetaan valua painovoiman avustuksella paikasta toiseen. Esittelykierrokset olisi pitänyt varata päivää ennen, mutta vinkkasivat että Korbelilla voisi olla ajastettuja moisia. No siellähän oli, varsin mielenkiintoinenkin. Kertoivat pitkän tarinan miten perustaja veljekset olivat melkoisen monivaiheisen ja tapahtumarikkaan elämän jälkeen päätyneet tekemään USAn parasta shampanjaa. Tosin Villen ja minun mielestä mielenkiintoisin asia koko paikassa oli shampanjapullojen täristyskone jonka nykyisen omistajan isä oli kehittänyt. Lähipubin asiakkaiden vinkin perusteella päädyttiin syömään Garden Grillissä. Kuulemma tekevät itse pihvinsä ja ei oo hormoonilihaa eikä mitään muutakaan epämääräistä. Osasin valikoida taas jotain outoa, kaksi patongin pätkää joissa oli iso kasa lihaa ja sipulia ja yksi siivu juustoa. Ranskalaiset kyllä oli hyviä. Lähdettiin pujottelemaan pikkuteitä pitkin kohti valtatie ykköstä ja San Franciscoa. Löydettiin ohimennen pieni parakkiposti Camp Meaneristä ja ostettiin se tyhjäksi eurooppaan menevistä merkeistä. Golden Gate Bridge oli ihan sumussa, oltiin kuulemma kimppakyyti niin ei tarvinnut tietulliakaan maksaa. Ville osti käytetyn järjestelmäkameran (Canon EOS 500D) joltain netistä löytyneeltä aasialaiselta ostarin parkkipaikalla. Yö oltiin melko ränsistyneessä motellissa melko arveluttavalla asuinalueella, mutta maksettiin vain $65, yhteensä.
blog: 

Ti 18.8 San Franciscon ensimmäinen

  • Posted on: 18 August 2009
  • By: janne
Internet yhteys oli pitkästä aikaa käytettävissä, tosin se ylsi vain motellin sisäpihalle. Siellähän sitä sitten istuttiin lämpimähkössä kesäyössä. Aamulla käytiin hakemassa mersuun lisää öljyä ja pettymässä Alcatrazin varaustilanteeseen, lauantaiksi vasta pääsisi. Päästiin vihdoin eroon tyhjien pullojen lastista kun pullojenkerääjä sattui kyselemään, näytti varsin onnelliselta kun sai niitä kokonaista kolme muovikassillista. Hostellin huone ei ollut vielä valmis, joten yritettiin viedä autoa parkkitaloon muttei kuitenkaan jätetty sitä sinne koska haluttiin vielä ajaa tavarat hostellille ja auton varastoiminen koko vuorokaudeksi oli halvempaa. Käytiin syömässä intialaisessa suht-vaan-ei-liian tulista curryä. Käytiin vielä kurkkaamassa Golden Gatea, mutta taaskin oli sumuista. Paluumatkalla lähdettiin etsimään jäätelöä ja ajeltiin lähemmäs 10 mailin lenkki gpsn perusteella. Hostellihuone oli kiva, ensimmäistä kertaa koko matkan aikana oli jokaiselle oma sänky. Seuraavaksi jalkauduttiin kaduille, käveltiin kiinalaisen kaupunginosan kautta laitureille. Alcatraz näkyi jotenkin ja valtava kasa merileijonia makaamassa niille varatuilla lautoilla. Muut söivät jotain merenelävää sisältävää leipää ennen paluumatkaa. Meinattiin ajaa raitiovaunulla takaisin kukkulan päälle, mutta jono oli aivan liian pitkä odottaa niin kylmänä iltana, joten käveltiin takaisin. Ja hostelli tietenkin sijaitsi mäen päällä...
blog: 

Ke 19.8

  • Posted on: 19 August 2009
  • By: janne

Aamupalaksi hostelli tarjosi lettutaikinaa ja keittiön varustettuna vohveliraudalla ja kasalla paistinpannuja. Melko mauttomia vaikka kuinka yritti siirappia lisätä. Check-outin jälkeen käytiin kauppakeskusta ihmettelemässä, Ville osti kameralaukun yllättävän tinkaamisen jälkeen. Autolle onnistuttiin menemään ghetton läpi. Uusi yritys Golden Gatellä ei tuottanut kovinkaan hienoa tulosta.

Ville oli ennen road tripin alkua käynyt Seattlessa sukukokouksessa ja tutustunut siellä etäisiin serkkuihinsa. Tämän päivän suunnitelmana oli tavata yksi heistä, San Josen lähistöllä asuva Jennifer ja jatkaa sitten kohti Yosemiteä. Paikaksi sovittiin Chipotle niminen meksikolaisravintola Morgan Hillissä. Kuten meille luvattiin, ruoka oli huomattavasti Taco Belliä laadukkaampaa. Pian puhe kääntyi vanhempiin ja siihen että ko. serkun vanhemmat asuvat farmilla keskellä ei mitään ja vieläpä matkan varrella, reilun tunnin ajomatkan päässä. Yksi puhelu ja sitten sitä oltiinkin matkalla sinne.
Farmin ensivaikutelma ei aivan vastannut matkalla kehittyneitä pilvilinnoja. Yksi uusi talo keskellä peltoja, ei navettaa, ei kylttiä varoittamassa tunkeilijoita mistään, edes talo ei ollut punainen. Mutta ihmiset kyllä vastasivat odotuksia. Georgine ja Gabriel Locatelli, kolmannen luokan opettaja ja maanviljelijä. Isäntää odotellessa käytiin läpi kuulumiset ja juotiin limpparia. Sitten lähdettiin kiertoajelulle pickupilla peltoja katsomaan. Ja niitähän tuntui riittävän. Oli lehmän rehuksi menevää maissia ja väriaineeksi menevää tomaattia, puuvillaa ja alfaalfa heinää. Kuultiin kuinka laakson farmit olivat vuosikymmeniä sitten saaneet valtiolta joen vedestä tietyn osan käyttöön ja kuinka maissi tarvitsi yhteensä kaksi jalkaa vettä ja tomaatti kuusi. Nähtiin puuvillapelto, kerätyn puuvillan säilytysrakennukset sekä keruukoneet. Nähtiin kuinka naapurin mailla alettiin keräämään tomaattia ja kuinka peltoa valmisteltiin valtavan koneen kääntymiseen päädyssä. Ja koko ajelun ajan faktapitoinen puhe jatkui taukoamatta, aivan kuin isäntä olisi pitänyt esitelmää.

Auringon laskettua ja talolle palattuamme puhe kääntyi loppuillan suunnitelmiimme. Tai pikemminkin niiden puutteeseen. Yosemiteen oli edelleen aivan liian pitkä matka ajaa näin myöhään yöllä ja välillä ei kuulemma oikein ollut mitään retkeilyalueita missä voisi telttailla. Niinpä meille tarjottiin mahdollisuutta nukkua olohuoneessa ilmapatjoilla. Ja mehän tietenkin suostuimme.
Iltapalaksi saimme kaikenlaista pientä kaapista löytyvää kuten pähkinöitä, sipsejä ja keksejä sekä pakastepitsan höystettynä harmittelulla siitä ettei etukäteen osattu varautua meidän tuloon. Ja puhetta jatkui koko ajan.

blog: 

To 20.8

  • Posted on: 20 August 2009
  • By: janne

Talon isäntä oli herännyt aamulla aikaisin töihin heinää paalaamaan, emäntä lähtenyt kouluun ja Elina ja Esko juoksemaan. Ville yritti päästä mukaan heinätöihin mutta keli ja aikataulu eivät tainneet antaa periksi.
Aamupalaa isäntä tuli tekemään ennen juoksijoiden paluuta. Pekonia ja munia oikein amerikkalaisittain. Ja puhe jatkui edelleen mielenkiintoisena. Uusien lainkiemuroiden takia naapureiden pelloilta ei kuulemma enää saanut käydä lainaamassa kasvatettavia itse, joten kohta naapuri toikin meille kokonaisen pahvilaatikon cantaloupeja, yhteensä yhdeksän. Kuulemma vähän raakoja kaupassa myytäviin verrattuna, mutta jo syötävissä, noin viikon säilynevät.

Seuraava etappi olikin sitten Yosemite. Minä ajelin päivän pisimmät välit. Matkalla pysähdyttiin syömään ensimmäistä pitsaa.
Pitsa oli pieni, paksupohjainen ja omistaja puheli kuinka oli ollut Norjasta Suomeen seilaavassa risteilijässä. Ja siitä että suomalaiset keksivät molotovin cocktailin.

Yosemitessä selviteltiin byrokratian kiemuroita. Lopputulos oli se että jos perjantaiaamuna seitsemältä on jonottamassa lupaa niin sen voi saada lauantaiksi. Toinen vaihtoehto olisi ollut kytätä netissä pari kuukautta sitten kun niitä jaettiin noin 60%.
Päätettiin olla viimeistään kuudelta jonossa.

Byrokratian lisäksi paikan mukavuutta vähensivät hämmentävät ihmislaumat ja niiden mielihalujen tyydyttämiseen tarjotut palvelut. Löytyi ainakin sisäuima-allas ja nelisen ravintolaa sekä tietenkin pari kolme kauppaa. Majoitukset olivat luonnollisesti täynnä joten vaihdettiin Ville kuskiksi ja lähdettiin taaksepäin ulos puistosta. Lopulta telttapaikka löytyi vähän ennen yhdeksää 50 mailin päästä KOA-ketjun alueelta. Hinta oli pikkuinen ylläri, $52 yöltä, pelkästä telttapaikasta. Kyllähän sieltä ainakin uima-allas löytyi, mutta siitä nyt ei meille ollut mitään iloa kun tarkoitus oli mennä nukkumaan heti ja hypätä autoon hyvissä ajoin ennen viittä.

blog: 

Pages