joensuu

Ke 30.3 Joensuu - Lappeenranta - Weeze - Cochen

  • Posted on: 30 March 2011
  • By: janne

Aamun herätys soi varttia vaille kuusi ja tasalta olimme jo matkalla etelään kuutostietä pitkin. Villen sukulaisten antimista koottu pussillinen leipää katosi aamupalana matkalla.

Tämänkertaisen kevätmatkan kohteeksi, tai ainakin aloituspaikaksi, arpoutui monien muuttujien kautta Düsseldorf ja ajankohdaksi huhtikuu. Muuttujina toimivat muiden muassa Villen väärinkäsitys Lassen laskettelusuunnitelmista sekä minun säästetyö loman määrä, kuten myös Ryanairin lentojen kohteet sekä hinnat.

Kenttä oli pieni ja terminaali halpalentoyhtiöille tyypillisesti... minimalistinen sekasotku vaatimusten täyttöä. Matkatavaroiden jättö ja turvatarkastus menivät joutuisasti, mutta odotustilan puolella kaikki penkit olivat olleet täynnä portille muodostuneesta jonosta päätellen jo kauan. Siinä venäläisvoittoisessa seurassa seisoskellessamme arvuuttelimme Weezen sijaintia aloimme puhelemaan meitä hieman keski-ikäisemmän Riston kanssa (nimi saatettu muuttaa kaksinkertaisesti huonon nimimuistin johdosta). R oli matkalla ajamaan moottoripyöränsä Kaiserslauternista Milanoon ja oli vuokrannut auton päästäkseen Weezestä eteenpäin. Sekä Düsseldorf että Karlsruhe (Lassen sijainti) sattuivat sijaitsemaan samalla suunnalla, joten pienen pohdinnan ja nousukiidon jälkeen Ville yllätti tulevan kyyditsijämme ilmassa ja sai myöntävän vastauksen matkaseuraksi tuppautumisesta.

Matkan aikana autobahneja pitkin lasketellessa vaihdeltiin menneitten matkojen kertomuksia puolin ja toisin sekä saatiin hyviä vinkkejä Saksassa matkustamisesta. Koska määränpäällämme ei ollut isompaa väliä, eikä Kaiserslauttenissa mitään varsinaista tekemistä ja palaaminen sieltä olisi mahdollisesti kallista, ehdotettiin tiputuspaikaksi Cochenia. Se ei olisi merkittävä mutka matkassa ja olisi maisemien kannalta mielenkiintoisempi kuin yksitoikkoinen moottoritie.

Cochen osoittautui kivaksi pieneksi saksalaiseksi joenvarsikaupungiksi. Paikallisilta saamiemme tietojemme mukaan noin 6k asukkaan kylä vilkastuu kesällä 20kn luokkaan. Kausi oli nyt vasta hiljalleen alkamassa, joten joka kadun varressa roikkui kylttejä sanoen "Zimmer frei" - huoneita vapaana. Mäen nyppylällä laaksoa vartioi linna nimeltään Reichburg.

[ibimage==609==node-gallery-display==none==self==null]

Saavuimme perille, menimme jäätelölle kahvilaan ja päätimme mukauttaa suunnitelmia ja jäädä. Tavaroiden autosta haun ja kyytimme hyvästelyn jälkeen palasimme kantamuksinemme kanssa istumaan kahvilan terassille kuitissa saatua langatonta verkkoa hyödyntämään. Hostelleja löytyi muutama ja voittajaksi selviytyi Jugendgästehaus Cochen. Matkalla onnistuimme kävelemään kokonaisen sillan tietyöaidan väärällä puolella. Pienen partiojäsenkortin retkeilymajajäsenyyksien vilauttelun sekä mahdollisien leimojen puutteen arvoittelun jälkeen saimme kahden hengen huoneen noin viidelläkympillä. Paikka näytti melko vasta perusteellisesti kunnostulta ja siistiltä.

Kello oli vasta seitsemän, joten vielä oli paljon aikaa tutkia ympäristöä. Sopivat tavarat pikkurepussa kävimme katselemassa tuolihissin aukioloaikoja ja sopivaa oikotietä linnalle etsiessämme löysimme metsään osoittavan kyltin joka, ainakin nopean vilkaisun ja muutama kymmenen metrin kävelyn jälkeen, sanoi Victoriahöle. No meille Saksan kielen taitureille se tarkoitti tietenkin luolaa, joten lähdimme nousemaan suht takapihamaista metsäautotietä ylöspäin. Kostean lämpimän nousun jälkeen löysimme autotien ja vanhan haalistuneen karttakyltin josta hetken tulkinnan jälkeen paljastui kohteemme oikeaksi nimeksi Victoriahöhe, eli huippu. Koska polku oli hieman kadoksissa ja ilta pimentymässä sekä luola muuttunut vain näköalaksi, päädyimme palaamaan alas kylään.

[ibimage==612==node-gallery-display==none==self==null]

Linnan kuvaamisen ja takapihoille eksymisen jälkeen päädyimme tilaamaan kiinalaisesta yhden annoksen sweet and sour kanaa sekä parit friteeratut banaanit ja syömään ne joen rannalla.