cochen

Ke 30.3 Joensuu - Lappeenranta - Weeze - Cochen

  • Posted on: 30 March 2011
  • By: janne

Aamun herätys soi varttia vaille kuusi ja tasalta olimme jo matkalla etelään kuutostietä pitkin. Villen sukulaisten antimista koottu pussillinen leipää katosi aamupalana matkalla.

Tämänkertaisen kevätmatkan kohteeksi, tai ainakin aloituspaikaksi, arpoutui monien muuttujien kautta Düsseldorf ja ajankohdaksi huhtikuu. Muuttujina toimivat muiden muassa Villen väärinkäsitys Lassen laskettelusuunnitelmista sekä minun säästetyö loman määrä, kuten myös Ryanairin lentojen kohteet sekä hinnat.

Kenttä oli pieni ja terminaali halpalentoyhtiöille tyypillisesti... minimalistinen sekasotku vaatimusten täyttöä. Matkatavaroiden jättö ja turvatarkastus menivät joutuisasti, mutta odotustilan puolella kaikki penkit olivat olleet täynnä portille muodostuneesta jonosta päätellen jo kauan. Siinä venäläisvoittoisessa seurassa seisoskellessamme arvuuttelimme Weezen sijaintia aloimme puhelemaan meitä hieman keski-ikäisemmän Riston kanssa (nimi saatettu muuttaa kaksinkertaisesti huonon nimimuistin johdosta). R oli matkalla ajamaan moottoripyöränsä Kaiserslauternista Milanoon ja oli vuokrannut auton päästäkseen Weezestä eteenpäin. Sekä Düsseldorf että Karlsruhe (Lassen sijainti) sattuivat sijaitsemaan samalla suunnalla, joten pienen pohdinnan ja nousukiidon jälkeen Ville yllätti tulevan kyyditsijämme ilmassa ja sai myöntävän vastauksen matkaseuraksi tuppautumisesta.

Matkan aikana autobahneja pitkin lasketellessa vaihdeltiin menneitten matkojen kertomuksia puolin ja toisin sekä saatiin hyviä vinkkejä Saksassa matkustamisesta. Koska määränpäällämme ei ollut isompaa väliä, eikä Kaiserslauttenissa mitään varsinaista tekemistä ja palaaminen sieltä olisi mahdollisesti kallista, ehdotettiin tiputuspaikaksi Cochenia. Se ei olisi merkittävä mutka matkassa ja olisi maisemien kannalta mielenkiintoisempi kuin yksitoikkoinen moottoritie.

Cochen osoittautui kivaksi pieneksi saksalaiseksi joenvarsikaupungiksi. Paikallisilta saamiemme tietojemme mukaan noin 6k asukkaan kylä vilkastuu kesällä 20kn luokkaan. Kausi oli nyt vasta hiljalleen alkamassa, joten joka kadun varressa roikkui kylttejä sanoen "Zimmer frei" - huoneita vapaana. Mäen nyppylällä laaksoa vartioi linna nimeltään Reichburg.

[ibimage==609==node-gallery-display==none==self==null]

Saavuimme perille, menimme jäätelölle kahvilaan ja päätimme mukauttaa suunnitelmia ja jäädä. Tavaroiden autosta haun ja kyytimme hyvästelyn jälkeen palasimme kantamuksinemme kanssa istumaan kahvilan terassille kuitissa saatua langatonta verkkoa hyödyntämään. Hostelleja löytyi muutama ja voittajaksi selviytyi Jugendgästehaus Cochen. Matkalla onnistuimme kävelemään kokonaisen sillan tietyöaidan väärällä puolella. Pienen partiojäsenkortin retkeilymajajäsenyyksien vilauttelun sekä mahdollisien leimojen puutteen arvoittelun jälkeen saimme kahden hengen huoneen noin viidelläkympillä. Paikka näytti melko vasta perusteellisesti kunnostulta ja siistiltä.

Kello oli vasta seitsemän, joten vielä oli paljon aikaa tutkia ympäristöä. Sopivat tavarat pikkurepussa kävimme katselemassa tuolihissin aukioloaikoja ja sopivaa oikotietä linnalle etsiessämme löysimme metsään osoittavan kyltin joka, ainakin nopean vilkaisun ja muutama kymmenen metrin kävelyn jälkeen, sanoi Victoriahöle. No meille Saksan kielen taitureille se tarkoitti tietenkin luolaa, joten lähdimme nousemaan suht takapihamaista metsäautotietä ylöspäin. Kostean lämpimän nousun jälkeen löysimme autotien ja vanhan haalistuneen karttakyltin josta hetken tulkinnan jälkeen paljastui kohteemme oikeaksi nimeksi Victoriahöhe, eli huippu. Koska polku oli hieman kadoksissa ja ilta pimentymässä sekä luola muuttunut vain näköalaksi, päädyimme palaamaan alas kylään.

[ibimage==612==node-gallery-display==none==self==null]

Linnan kuvaamisen ja takapihoille eksymisen jälkeen päädyimme tilaamaan kiinalaisesta yhden annoksen sweet and sour kanaa sekä parit friteeratut banaanit ja syömään ne joen rannalla.

To 31.3 Cochen - Koblinz - Bonn - Köln

  • Posted on: 31 March 2011
  • By: janne

Hintaan sisältyneellä aamupalalla alkoi vaikuttamaan enemmän ja enemmän siltä, että olimme majoittuneet paikalliseen Joutenlampeen. Ala-, yläasteelaisen oloisen lapsiryhmät täyttivät ruokasalin iloisella hälinällään. Ensin emme löytäneet laseja tai ruokailuvälineitä mistään ja silti kaikilla muilla niitä näytti olevan ja vieläpä samanlaisia. Kysyessä selvisi että ne oli katettu pöytään valmiiksi seurueellemme osoitetulle paikalle. Leikkele- ja juustotarjoilu oli varsin laaja ja hedelmiäkin oli monenlaisia.

Hetken arvottuamme jatkosuunnitelmaa päädyimme ottamaan tavarat selkään ja suuntaamaan kaupungille. Matkalla Ville kävi katselemassa mersuja, mutta vielä ei kuitenkaan loppumatkamme kulkuväline tullut valituksi. Myöskään vuokrapyörää ei saanut - ainakaan halvalla - palauttaa toiseen kaupunkiin, joten päädyimme nousemaan linnalle kivettyä kiemurtelevaa polkua hiljaisessa tihkusateessa.

[ibimage==613==node-gallery-display==none==self==null]

Linnan esittelykierros maksoi 5e ja kesti 40 minuuttia. Linna oli kertaalleen tuhottu ja sen oli ostanut, kunnostanut ja sisustanut herra Ravane tms. Perikunta oli sitten kalliiden verojen takia joutunut lahjoittamaan linnan valtiolle ja valtio myöhemmin kaupungille.

[ibimage==614==node-gallery-display==none==self==null]

Vastapäivään kiertyen nouseville portaille ei ollut muuta selitystä kuin alkuperäisen rakennuttajan vasenkätisyys, tavanomaisestihan linnojen portaat nousevat myötäpäivään jotta oikeakätisillä puollustajilla oli vapaata tilaa iskeä miekalla.

[ibimage==616==node-gallery-display==none==self==null]

Linnalta palasimme normaalien ihmisten reittiä pitkin ja katselimme liikkeiden herkkutarjontoja. Villelle tuli tarve ostaa konvehdeilla täytetty suklaamuna ja löytää sille tukeva paketti. Minä seurailin perässä lusikoiden enimmäkseen suklaisesta vaahdosta koostuvaa suklaakakkuani.

[ibimage==618==node-gallery-display==none==self==null]

Turisti-infon kello yhden ruokatauon kuluttamiseksi päädyimme syömään makkaraa grillistä. Tulkinnan vaikeutta helpotti läheisessä sotilastukikohdassa palvellut setä.

Infon auettua sieltä kerrottiin, epäilyttävän nopeasti, ettei Koblenziin - välipäämäärä matkalla Düsseldorfiin - pääse kuin junalla. Mutta koska meillä oli vielä yli päivä aikaa ennen Lassen tapaamista, päädyimme ostamaan liput vähän lyhemmälle eli Bonniin.

Junassa kuitenkin Köln alkoi tuntumaan paremmalta vaihtoehdolta ja niinpä matkustimmekin 'vahingossa' vähän pitemmälle.

Kölnin asemalla yllättävä käännös kysyä vuokra-autoista kertoi että ne ovat kuin ovatkin liian kalliita. Niinpä pienen ihmettelyn jälkeen suuntasimme turisti-infoon kyselemään hostelleista. Lappuja asioista saatiin varmasti viikon tarpeiksi. Posti oli lähellä joten suuntasimme sinne keventääksemme taakkaamme. Sinne matkalla kuitenkin näimme karttaan merkkaamattoman hostellin kyltin ja pienen kiertämisen jälkeen ovenkin. Ensikuulemalta ainoa tarjolla oleva kahden hengen huone vaikutti kalliilta, mutta paikan läheisyys sekä rautatieasemaan että meihin sai suuntamme kääntymään jo parinkymmenen metrin päästä takaisin.

Tavaroista vapauduttuamme lähdimme kohti postia uudelleen. Paketin lähetys onnistui pienen jonottamisen jälkeen joten loppuilta oli vapaa vaeltelulle ja ruoan hankinnalle. Matkalla ihmeteltiin mm. metrejä liikenteen päällä kiemurtelevia puolimetrisiä, satoja metrejä pitkiä sinisiä putkia joiden tarkoitusta arvailtiin taiteesta jäähdytykseen. Kioskista löytyi kunnollista vaniljakolaa ja syömisen kanssa lopulta päädyimme pitsaan.