portugal12

Suunnittelmia ja 1.3 Kajaani - Helsinki

  • Posted on: 2 March 2012
  • By: janne

Petri ja Eme eivät silloin reilu vuosi sitten ehtineet kouluiltaan häämatkalle, mutta nyt Emen valmistuttua ja Petrin koulun muututtua lähinnä harjoittelujaksoiksi alkoi jokakeväinen hiihtoloma vaikuttaa otolliselta ajalta karata talven kylmyyttä jonnekkin etelään. Turistimatka mummojen kanssa rannalle ei kiinnostanut eikä kymmenien tuntien lentojen päähän piiloutuneet kaukomaatkaan joten kohdetta etsittiin etelä-Euroopasta. Niinpä kun kiipeilykaveri Jukka ilmoitti lähtevänsä talvehtimaan Portugalin etelärannalle kaupunkiin nimeltä Portimao, alkoivat suunnitelmat hahmottumaan nopeasti.

Joulukuussa normaalin lennonetsintäprosessin tuloksena etapeiksi valikoituivat Helsinki, Munchen ja Lissabon. Uutena tulokkaana matkaan lähti myös vuokra-auto vajaan 300 kilometrin siirtymiseen Portugalissa. Lentojen ajat onnistuttiin valitsemaan niin ettei Lissabonissa tarvitse yöpyä ei mennessä eikä tullessa. Helsingistä tosin lähdetään varhain ja saavutaan myöhään ja Munchenissä joutuu odottelemaan pari-kolme tuntia suuntaansa, mutta niistä nyt selviää. 2-9.3 tekee lomasta viikon mittaisen.

Karkauspäivän jälkeisenä torstaina lähdimme ajamaan kohti Helsinkiä heti Emen päästyä ala-asteelta. Tankin täytettyämme kello oli kolme ja lämpötila talven ensimmäisillä plussilla, täysi pissapoika tuli siis tarpeeseen. Tie oli enimmäkseen märkä koko matkan, liikennettä jonkin verran. Varkaudessa ruokailun ja kuskin vaihdon jälkeen oli vielä pimeääkin, tie imi valon kuin syksy.

Viiden tunnin pikaisen majoituksen saimme kentän tuntumasta Emen Henkka-serkulta. Auto jäi yksiuraisen kaksisuuntaisen tien varteen.

[ibimage==658==node-gallery-display==1024==self==null]

blog: 

2.3 Helsinki - München - Lissabon - Portimao

  • Posted on: 6 March 2012
  • By: janne

Puoli neljältä heräsimme ja söimme vähät eväämme pikaisessa puolessa tunnissa. Auto käynnistyi ja kääntyi uraisessa tiessä hyvin, mutta tiellä maannut neiti vähän haittasi liikennöintiä. Petri sai nostettua tupakkaansa rautaisesti pidelleen, kilpikonnan lailla sivuttain heijanneen esteemme pystyyn ja pois tieltä. Epävarma askellus suuntasi kymmenien metrien kaulan tuoppinsa kanssa kehittäneen prinssin perään.

Hki-Vanda löytyi luontevasti, halpa parkkikin puolivalmiista iglusta nopeahkosti. Matka vähine tavaroinemme kentälle taas valitsi maisemareitin parkkitalon läpi. Matkatavaroiden tiputusta ei olisi tarvinnut jonottaa, mutta olipa tuota aikaakin puolisentoista tuntia ylimääräistä. Muuten koneeseen lastautuminen meni kuin pitikin. Itse konetta taas piti ruiskutella aineilla ties millä sillä pyrytti. Ilmassa oli tarjolla lämmintä juustosämpylää, ei-halpayhtiöt +1.

Sumuiseen maahan tasaisesti liukunut kone laski meidät noin vartin myöhässä Müncheniin, jossa kevät oli kymmenen asteen ja räntäsateen verran pitemmällä. Aikaa vaihdolle oli kaksi tuntia ja kauppoja paljon, joten pitkät kalsarit alkoivat lämmittämään. Lufthansan asiakkaille oli ilmaiset lämpimät automaattijuomat, ainakin meille lopumattomat, joten jälleen +1 oikeille. Aika kului pitkää terminaalia pitkin tallustellessa ja kirjoja lukiessa. Mitään räikeästi mainostettuja tupakkakoppeja ja sairaalamaski vain suu peittäen kulkevia japanilaisia kummallisempaa ei näkynyt. Lennolla emännät tarjoilivat jotain kiinalaisvaikutteista risottoa Toblerone jälkipalana, +3.

Pomppuisempi lasku Lissaboniin siirsi meidät kesälukemiin. Kiipeilylaukun löydyttyä ja rakkojen tyhjennyttyä kävelimme Avista etsien terminaalin päähän. Tiskillä neiti kertoi ettei Visa Debittiä huolita auton vuokraukseen, vaikka tässä email-tulosteessa niin sanotaankin. Pikapaniikin ja junan aikataulun selvitys prosessin pohtimisen keskeytti onneksi passipussista löytynyt Mastercard Debit jonka kohokirjaimet olivat ilmeisesti se pelastava juttu tässä tapauksessa. Tietullilukulaitteen mukaan myynnin jälkeen saimme avaimet ja kiintopisteen parkkihallin toiseen kerrokseen. Auton luovuttaja lisäsi kirjanpitoonsa parit löytyneet naarmut, kertoi että kannattaa luovuttaa tankki täynnä tai tyhjänä, ei siltä väliltä ja pukkasi linnunpojan pesästä keskelle hullua Portugalilaista pääkaupunkiliikennettä.

Noin kuudennen satunnaisen oikealle kääntymisen jälkeen kolmasosa auton aivokapasiteetistä saatiin vihdoinkin vapautettua kohtitulevien kohteiden havainnoinnista navigointiin. Alle puolessa tunnissa oli summittanen paikannus suoritettu ja kulkusuunta käännetty pohjoisesta etelään. Vasco Da Gaman sillalla alkoi kokonaisuus olla suurinpiirtein hallinnassa. Hiljalleen myös epäily siitä että samaa tietä nimitettiin sekä E1 että A22ksi alkoi muuttua tiedoksi ja varmuus risteyksissä kasvoi.

Uskaltauduimme lopulta pysähtymään huoltoasemalle muutaman kymmenen kilometrin jälkeen. Noin keskikokoisen Esson kokoinen paikka vastasi Essoa myös valikoimaltaan. Jäätelöt, oudot omenakeksit ja vishyn makuinen ananasmehu valikoituivat mukaan ja jäätelöiden kadottua katosimme liittymästä eteenpäin.

Matkalle osui kahta erilaista tietullia. Toisesta päästiin ajamaan vasemman laidan Via Verde portista pysähtymättä auton laitteen ansiosta ja toinen vain yhtäkkiä piippaili keskellä tietä. Ensimmäisen hinnoista ei kukaan ole vielä katsonut aiheelliseksi kertoa, toisen kaksi piippausta ilmeisesti olivat euron kappale.

[ibimage==659==node-gallery-display==none==self==null]

Itse tie oli hyväkuntoinen enimmäkseen kaksikaistainen 120 km/h tie. Sivuilla näkyi kaikenlaisia viljelmiä, ehkä kuorittuja korkkipuita, ehkä appelsiineja ja viiniköynnöksiä. Siltoja oli rakennettu ahkerasti nyppylän laelta toiselle. Etelään mentäessä mäet kasvoivat tasaisesti ja ympäristö muuttui erilaiseksi oudoksi.

[ibimage==660==node-gallery-display==none==self==null]

Portimaoa lähestyttäessä alkoi käydä koko ajan selvemmäksi että täkäläiset rakentavat kaksi kaistaisia ympyröitä kaikkialle mutteivat siltikään osaa ajaa niissä ainakaan vilkuttaen. Toisaalta jos kaikki ympyrät matkalla olisivat oleet T-risteyksiä, olisi matkassa kestänyt liikennettä pelätessä ainakin tunnin kauemmin. Nyt projektin kolmeen sataan kilometriin meni nelisen tuntia.

Keskustan epäilyttävän kävelykatumaisten teiden ei-niin-tarpeellisen tutustumisajelun jälkeen löysimme lopulta näköyhteyden päähän Jukan majapaikasta. Parkkeerausoppaan korttelikierroksen jälkeen auto saatiin portin taakse ja tavarat ja ihmiset sisälle asuntoon. Ilta kului nopeasti syödessä, majoittuessa ja rantakatua pikaisesti kävellessä. Reilun vuorokauden aikataulutettu siirtyminen loppui ja kaikki pääsivät nukkumaan.